Tokat treenit tauon jälkeen

Illan treenien aiheena oli välistä vedot ja ohjaaminen selkä menosuuntaan. Ei sitten mennyt ihan niinkuin piti, täytyy alkaa treenaamaan itse takaperin juoksua... Harkattiin itsenäisesti toisella puolen hallia putkea ja erilaisia ohjauskuvioita minien matalimmilla esteillä. Treenien loppuakohden Hertan keskittyminen herpaantui ja viimeistään se joutui hakoteille Hertan löydettyä nakinpalan kesken radan suorituksen. Emolla kun on edelleen aika pohjaton ruokahalu imetyksen jälkeen...

Emon kotiinpaluu

Hertta palasi kotiin keskiviikkona, mutta Malmilta mentiinkin ensin käymään agilitytreeneissä. Joulutauon jälkeen oli heti Mian valmennuskerta ja mentiinkin treeneihin nimenomaan hakemaan vinkkejä mitä juuri pennuista vieroitetun typyn kanssa uskaltaa ja voi tehdä ja millä aikataululla. Tehtiin oikein kevyet treenit, ylipäänsä haettiin Hertan kanssa kontaktia ja yhteistyötä leikin varjolla, sen verran pitkään oltiin erossa. Pari pientä pätkää tehtiin ohjausharjoituksia myös radalla mm. putkea mutta aidoistakin otettiin rimat pois.

Kun kotiin päästiin, ensimmäinen suunta oli ruokakupille. Syötyään Hertan piti katsastaa asunto. Ehkä pentujaan etsi, sillä yläkerran kiertämisen jälkeen pääsi uikutus. Ensimmäiset päivät Hertta oli melko vaisu, tiedä sitten johtuiko väsymyksestä vai ikävöikö pentujaan. Perjantai-illasta alkaen vanha Hertta alkoi tulla ensiin ja nyt sunnuntaina mimmi on jo oma iloinen itsensä!

Kevyet treenit

Hertta kävi keskiviikkona pyörähtämässä valmennusryhmän treeneissä kun juoksu oli ohitse eikä mahdollisen tiineyden kriittiset päivät vielä päällä. Keskiviikko oli ensimmäinen kerta kun valmentajamme Mia Laamanen oli paikalla ja ajatuksena olikin että saamme Hertan kanssa vinkkejä mitä voimme mammalomalla tehdä ja mihin kiinnittää huomiota.

Yksi mitä voimme mammalomalla treenailla on kontaktien vahvistaminen eli nykyisellään Hertta lähtee konkaktilta liikkeelle minun liikkeestä eikä vapautussanasta vaikkakin "vapaa" sanaa viljelen. Pitänee tehdä vierailu puutavarakauppaan ostamaan levyntynkää, päällystää sitä parilla erivärisellä eteismatolla ja alkaa konktaktia vahvistamaan sen avulla.

Hertan valitut palat

Eilen oltiin Hertan kanssa Nu-Pu:n epiksissä Saukkolassa. Ilmoitin meidät mölliluokkaan ja maksoin myös uusintaradasta. Rata oli itsessään tosi kiva ja suoraviivainen, siis täysin potentiaalisesti puhtaasti suoritettava. Mutta kun ei. Tuomari totesi puhuttelussa että jos koira ohittaa ensimmäisen esteen, ei saa enää istuttaa koiraa alkuun takaisin. Johon minä mielessäni ihmetellen, että kuka nyt ensimmäisen esteen ohittaisi. No, Herttapa hyvinkin... Eipä ole moista vielä aiemmin tehnyt, repertuaari kasvaa...

Eka hylly ja samantien 20 rv:tä siis ekalta aidalta kun se ohitettiin ja kun kiepautin takaisin lähtöön, hyppäsi sen väärältä puolelta. No, tämän jälkeen ohjelmanumero sisälsi yhden a:lle karkaamisen, pari kertaa tuomaria päin hyppimisen ja loppusuoran esteen ohittamisen. Ainakin.

Uusintarataa ei sitten enää arvosteltu, mutta kellotettiin. Se meni yli puolen välin puhtaasti ja vauhdikkaasti, sitten Hertan piti kiertää yksi mutkassa ollut putki metsän puolelta ja edelleen loppusuora tökki... Mutta toisaalta, paljon toiveita herättävä ekan radan sähläyksen jälkeen...

Vauhtia ja osaamista löytyy, mutta kun sen vain saisi kanavoitua oikein... Ehkä vielä opimme...

Vikat ulkotreenit

Eilen oli viimeiset ulkotreenit kentällä ennen parin viikon taukoa. Tälläkin kertaa teimme rataharjoitusta ja vuorossa oli möllirata. Muutamia harha-askeleita tuli otettua (sekä koira että ohjaaja) mutta kaikenkaikkiaan jäi hyvä mieli. Ja koska joka kerta jonkun esteen pitää takuta, nyt se oli loppusuoran rengas. On se kumma että sirkuskoira ei osaa renkaasta hypätä... Juu kyllä sitten kun itse tunkee kätensä renkaasta ja näyttää, mutta ei vahingossakaan muuten... Treenin paikka tässäkin siis...

Ratatreenit jatkuu

Illan treeneissä ohjelmassa oli 1-luokan kisarata, jonka kukin sai suorittaa kahdesti. Meillä meni ekalla kerralla kaikki (jopa kepit) kohtuu hyvin ja vauhdikkaasti, toki pientä hienosäätöä oli havaittavissa. Hertta irtosi kuitenkin hienosti putkiin ja loppusuoralle eteen. Toinen suoritus olikin aikamoista hurlumheitä... Tunnustan että oma ohjaus oli aikamoista roiskintaa ja tulos se mukaista... Koiralla oli vauhti päällä ja sen kun yhdistää ohjaajan roiskimiseen niin metsäänhän sitten mennään...

Uusi päivä, uudet kujeet: nollarata!

Aamu valkeni kovin sateisena mutta päätin että eilinen ei saa jäädä kaivelemaan, joten suuntasimme aamusella kohti Siuntiota ja siellä järjestettäviä epiksiä. Ilmoittaumisessa valitsin että tehdään rata kahdesti. Ajatuksena oli että eka voi mennä häröilyksi ja toisella saattaisi onnistua.

Menikin sitten toisin päin; ekalta radalta otettiin nolla! Koira kävi kuumana ja pääsi kerran pahasti käsistä, mutta onnenkaupalla meni esteet oikeassa järjestyksessä. Toinen rata sisälsikin pari radalta poistumista, kun piti päästä tutustumaan reunoilla istuviin ihmisiin ja koiriin... Lopputuloksissa sijoitus oli medien kakkonen ja saatiin palkinnoksi mitali ja Hertalle lampaankorvia.

Syyskuussa aloitetaan treenit Lägin B-valmennusryhmässä, joten nyt tiedän tarkkaan mihin tarvitaan lääkkeitä. Koira on saatava radalla pysymään hanskassa ja esteille & radan ulkopuolelle karkailu on saatava aisoihin. Ja epiksiä kiertämällä paljon kisakokemuksia!

Ekat möllikisat

Tänään mentiin Masalaan KKK:n järjestämiin möllikisoihin. Ekat kisat jännitti ennakkoon, mutta itse kisapäivänä olo oli aika rento. Rataa kun rakennettiin, huomasin heti että siinä on meidän kannalta A ihan turhan lähellä aitoja ja putkea... A on Hertan ehdoton suosikki ja sinne olisi päästävä mieltuiten heti. Hertta kävi tapansa mukaan kierroksilla vaikkakin tultiin kisapaikalle hyvissä ajoin ennen kisojen alkua.

Rata itsessään oli ihan ok ja suoritettavissa puhtaasti. Mutta kun ei meillä. A oli radalla 8. este, mutta Hertta karkasi sille peräti 2 kertaa etukäteen. Vaikka tiesin etukäteen että A on vaarallisen lähellä Hertan silmissä ja yritin siihen varautua, niin ei... Pitää keksiä konsti, millä se A:n himo saadaan hieman laimennettua.

Yhden suoran putken neiti juoksi ensin putken ohi koko pituudeltaan, sitten väärästä päästä sisään. Ja vielä puomillakin sössittiin. Alkoi lupaavasti, sitten Hertta päätti pakittaa siltä pois. No, toisella yrityksellä menikin sitten mallikkaasti. Otti nätisti kontaktit, siitä kuuluttaja erikseen mainitsi. Loppusuorakin meni kivasti, irtosi hienosti 4 aidan sarjaan.

Radalla ei ollut ihanneaikaa ja väärästä ratasuorituksesta ei tullut hyllyä vaan 10 rv:tä. Meidän saldo oli mahtavat 55 rv:tä, tuosta on hyvä lähteä niitä karsimaan pois... Mahtavasta virheiden määrästä huolimatta päästiin silti palkintosijoille, sijoituttiin medeissä 3.sijalle kun koirakkoja oli 5. Jos huomenna ei sada kaatamalla, harkinnassa on Siuntion epikset.

Agilityä myrkkypilven varjossa

Maanantaiset agitreenit sujuivat epätavallisissa olosuhteissa. Juuri kun oltiin saatu rata rakennettua, yhden ryhmäläisen isä (?) tuli häntä hakemaan ja kertoi, että Lohjalla palaa muoviputkia ja tuulet levittävät myrkyllistä savupilveä. Ihmisiä on kehoitettu pysymään sisätiloissa.

No, meillä paistoi kentällä aurinko ja taivas oli sininen. Ja päätin, ettei lähdetä "tyhjin käsin" kun tänne saakka oli ajettu. Osa porukasta lähti ja treenit jatkuivat niin että tarkkailtiin tilannetta. Tehtiin oikein kiemuraa rataa eli ohjauksia kanssa sai olla tarkkana. Kun Hertan vuoro tuli, saatiin tietää että aluella ulkonaliikkumiskielto ja kouluttaja alkoi viestittää seuraavalle ryhmälle treenien peruuntumisesta. Tehtiin kuitenkin Hertan kanssa rata muutamaan otteeseen ja kyllähän ne kuviot alkoikin sujua kun tehtiin toistoja muutamalla hankalalla osuudella. Kun lähdettiin kotimatkalle, sain kännykkääni tiedon että ulkonaliikkumiskielto oli juuri peruttu.

Nokka kohti kisoja ...?

Eiliset agilitytreenit menivät vauhdikkaasti! Molemmat vakikouluttajat olivat poissa ja meillä oli sijainen. Oli tosi kivaa saada palautetta henkilöltä, joka ei tiennyt meistä tai taidoista mitään ennestään, sai hyviä kommentteja suoraan sen perusteella mitä nyt näytettiin.

Ohjelmassa oli jälleen rataharjoitus ja Hertta jäi pussille ekalla kertaa tahimaan. Kun treenattiin sitä erikseen muutaman kerran, johan alkoi taas sujua. Radalla oli muutamia vauhdikkaita suoria ja sain niillä kohdin pinkoa minkä jaloistani pääsin pysyäkseni Hertan mukana. Toisen ratasuorituksen päätteeksi saatiin kehut ja kommentti "olette valmiit kisaamaan". Pitäisi siis oikeasti vaan ottaa ja mennä johonkin möllikisoihin...

Mitä iso edellä, sitä pieni perässä...

Hertta on äkännyt pihalla aukon naapurin ja meidän väliaidassa. Ja kun silmä välttää, livahtaa sitä kautta toisten pihoille. Tämän lisäksi on keksinyt että kaivaminen on kivaa ja jos ei siis ole karannut naapuriin, kaivaa kaameita kuoppia istutusten juureen. Ja koska Hulda on ollut paljon meillä tällä viikolla, myös se on oppinut Hertalta nämä samaiset kujeet... Voisi ehkä opettaa pienelle muutakin kuin pahoja tapoja...

Käytiin tänään myös agikentällä. Ei muita treenaajia, joten saatiin vapaasti rakennella rataa ja harjoitella harkoista kaivelemaan jääneitä kohtia.

Rataharjoitukset jatkuu

Illan agilitytreeneissä oli taasen rataharjoitus, muutamalla kinkkisellä mutkalla. Vaihtoehtoja ohjata koira aidoille oli molemmiss a kohdissa useita, joten piti vain mennä ja valita tilanteeseen sopiva kuvio. Ensimmäinen "ansa" mentiin kunnialla, mutta jälkimmäisen sylikäännösyritys jäi tosiaankin vain yritykseksi... Ei niin kauheen sulavaa...

Ratatreeniä

Eiliset agilitytreenit pitivät sisällään ratatreenin. Tarkoituksena oli että toiset koirakot olisivat yleisön häiriönä, mutta koska meitä oli niin vähän, se ei ihan toiminut. Rata itsessään meni aika mukavasti, ongelmana on etten itse pysy koiran perässä... Hertta irtosi jo upeasti kepeille, etsi itse oikean sisäänmenopaikan yms. Ainut vaan että koska itse tulin myöhässä rinnalle, keskittyminen tuppasi herpaantumaan kesken kaiken. Tavoite on nyt oppia luottamaan että koira kyllä irtoaa ja löytämään ne tilanteet, joissa itse täytyy ollaa varmistamassa ja missä taasen voi lähettää koiran itse suorittamaan. Ja vauhtia omaan menoon lisää, se tosin vaatii kunnon kohotusta - Hertta on salamannopea.

Valeraskaus jatkuu vaikka toiveena oli, että Hertta olisi unohtanut hoivavietin Oulun reissun aikana. Nyt ei auta muu kuin piilottaa kaikki lelut.

Onnistumisen tunteita

Eilisen agilitytreenit olivat oikein onnistuneet, pitkästä aikaa! Rakennettiin rata ja päivän teemana oli vippaus. Opeteltiin vaihtoehtoa takaaleikkaukselle, vippauksessa itse edetään esteelle selkä edellä ja koira vipataan selän taa esteelle. Meillä hieman vielä tässä irtoamisongelmia mutta suorilla Hertta irtosi esteille tosi hyvin! Isoin ilonaihe oli, että edellispäivän keppiharjoitukset olivat Hertalla tuoreessa muistissa ja kepit menivät rytmikkäästi ilman ohjausta kunhan olin alkukohdan koiralle näyttänyt!

Keppitreenit

Käytiin Hertan kanssa itsenäisesti treenailemassa kentällä keppejä ja kontakteja. Kepit alkoivat session loppuvaiheessa taas sujua, varsinkin kun tajusin alkaa palkata oikean suorituksen pallolla. Johan neiti alkoi suorittamaan kepit loppuun asti. Pallohullu iski jälleen.

Taru ja Hulda lähtivät mukaan ja saatiinkin otettua muutamia kuvia harjoitusten lomassa. Pikku-Hulda seurasi innokkaasti Hertan menoa ylhäällä puomilla.

Kepit takkuaa

Eiliset agilitytreenit pitivät sisällään ratatreeniä. Nyt kun Hertalla näyttäisi taas sujuvan putki, tökkää meno kepeillä. Hertta ei osaa hakea keppien aloituspaikkaa ja meno herpaantuu aina loppuvaiheessa. Pitää ottaa nyt intensiivisesti verkkokeppejä, jotta neiti pääsisi taas jyvälle... Nyt olisi siis ahkeran keppitreenin paikka!

Kontaktien vahvistamista

Tämän viikon agilitytreenit olivat tehokkaat. Rakennettiin 3 eri rataosiota, joissa kaikissa oli tarkoitus keskittyä tiettyyn osa-alueeseen.

Ensimmäisellä hiottiin kontakteja, toisella keskityttiin koirakosta riippuen joko kepeille tuloon esteeltä tai niinkuin meidän tapauksessa, putkeen menoa. Viimeisellä pisteellä oli suorassa linjassa aitoja ja rengas eli harjoiteltiin eteen-käskyä. Ja kun paikalla oli neljä koirakkoa ja kaksi ohjaajaa, saatiin paljon treeniä ja vinkkejä.

Vauhdikkaan Hertan kanssa pitänee jatkossa ottaa kontaktit hieman entistä tarkemmin, ettei pian käy niin että neiti alkaa leiskauttaa kontaktipinnat loikkaamalla yli...

Lintsarit, mutta hyvällä syyllä

Jätettiin tänään suosiolla agilitytreenit väliin. Mittari näytti varjossakin +22 ja Hertta oli heti kieli maata hipoen kun oli hetkenkään paahteessa.

Huh hellettä...

Hertta vietti hikoiluttavan viikonlopun Turussa siskoni luona. Hertan ohjelmaan kuului grillailua ja vetelehtimistä auringossa (me turkittomat) tai puiden varjossa (tuo karvapää). Lauantai oli reissun väsyttävin päivä kun olimme vieraina grillijuhlissa, joissa oli lapsivieraita. Hertalla olisi riittänyt leikittäjiä, mutta helteen vuoksi neidin kunto loppui kesken. Sunnuntaina maistui uni pitkin päivää.

Kaupoissa kierrellessä käsiin tarttui reilun 1,5 metrin mittainen lasten ryömintäputki. Siitäpä tehdään Hertalle kotipihalle agilityputki kotiharjoituksia varten!

Puudelista putkihullu

Eilen oli tokat Lägin treenit ja vuorossa oli pidempi rataharjoitus. Meillä tökki taas putki; Hertta jäi tahimaan putken suulle tyyliin "mennäkkö vai eikö mennä". Kouluttaja totesi ettei koirasi taida olla putkihullu. Nyt pitäisi siis tehdä puudelista putkihullu pallohulluuden lisäksi. Pallon avulla sitä jo yritettiinkin eli heiluteltiin putken toisessa päässä palloa ja johan sitä vauhtiakin alkoi löytyä. Muilta osin ihan onnistuneet treenit, paitsi keppejä oli välillä treenattava ohjauskujin kun kiinnostus suorittaa kepit loppuun lopahti useimmiten.

Pitänee kiertää lelukaupat ja koittaa bongata tunneli tuohon pihaan ja kaivaa se putkihulluus esiin. Sittenhän sitä hulluutta ja virtaa löytyy liki joka asiaan... ;o)