Huh hellettä...

Hertta vietti hikoiluttavan viikonlopun Turussa siskoni luona. Hertan ohjelmaan kuului grillailua ja vetelehtimistä auringossa (me turkittomat) tai puiden varjossa (tuo karvapää). Lauantai oli reissun väsyttävin päivä kun olimme vieraina grillijuhlissa, joissa oli lapsivieraita. Hertalla olisi riittänyt leikittäjiä, mutta helteen vuoksi neidin kunto loppui kesken. Sunnuntaina maistui uni pitkin päivää.

Kaupoissa kierrellessä käsiin tarttui reilun 1,5 metrin mittainen lasten ryömintäputki. Siitäpä tehdään Hertalle kotipihalle agilityputki kotiharjoituksia varten!

Puudelista putkihullu

Eilen oli tokat Lägin treenit ja vuorossa oli pidempi rataharjoitus. Meillä tökki taas putki; Hertta jäi tahimaan putken suulle tyyliin "mennäkkö vai eikö mennä". Kouluttaja totesi ettei koirasi taida olla putkihullu. Nyt pitäisi siis tehdä puudelista putkihullu pallohulluuden lisäksi. Pallon avulla sitä jo yritettiinkin eli heiluteltiin putken toisessa päässä palloa ja johan sitä vauhtiakin alkoi löytyä. Muilta osin ihan onnistuneet treenit, paitsi keppejä oli välillä treenattava ohjauskujin kun kiinnostus suorittaa kepit loppuun lopahti useimmiten.

Pitänee kiertää lelukaupat ja koittaa bongata tunneli tuohon pihaan ja kaivaa se putkihulluus esiin. Sittenhän sitä hulluutta ja virtaa löytyy liki joka asiaan... ;o)

Sunnuntaiharjoituksia

Päätettiin Hertan kanssa lähteä sunnuntain ratoksi Lohjan kentälle treenaamaan, olihan niin kaunis päiväkin. Ohjelmassa oli harjoitella sylikäännöstä. Kentällä oli muutama pariskunta rakentamassa rataa, mutta liikenihän sieltä meillekin esteitä. Ei siitä käännöksestä vieläkään saatu sulavaa, vika lienee ohjaajan vähemmän sulavassa liikehdinnässä... Tehtiin myös keppejä ja haettiin toistoa keinuun.

Opettavaista oli seurata sivusta kokeneempien rataharjoittelua. Parin viikon päästä on pesti kisoissa, toivottavasti pääsen ratahenkilöksi niin tulee nähtyä paljon erilaisia suoritustapoja!

Ekat Lägin treenit

Pääsimme Hertan kanssa viime kuussa lohjalaisen Länsi-Uudenmaan Agilityharrastajat Ry:n (Lägin) jäseniksi ja onnistuimme saamaan myös paikan treeniryhmään. Koska treenit ova maanantaisin, toko joudutaan jättämään toistaiseksi katkolle. Herttaa tämä ei varmaankaan harmita, agility on neidin mielestä se hauskin juttu!

Maanantaina oli siis ekat treenit juoksujen jälkeen ja toivomisen varaa jäi. Päivän teema oli sylikäännös ja se tuotti vaikeuksia. Ensinnäkin sitä ei ole aiemmin paljoakaan hinkattu ja toisekseen käännös on tehtävä päinvastoin kun tokossa ollaan veivattu... Tiedän siis mitä harjoitellaan tällä viikolla kotosalla.

Treeniryhmä on ihanan pieni, vain 5 koirakkoa. Normaalitilanteessa meillä on myös kaksi kouluttajaa. Tällä kertaa molemmat olivat estyneet tulemasta paikalle, joten meillä oli tuuraaja kouluttajana. Mutta treeniä saa pienessä porukassa paljon ja ehditään paneutumaan erilaisiin ongelmakohtiin. Ja kenttä on iso, joten on paljon tilaa treenata itsenäisesti vuoroaan odotellessa.

Nelli-neiti kylässä

Hertalla oli hauska viikonloppu kun kääpiövillakoira Nelli tuli hoitoon koko viikonlopuksi. Ihan päättömäksi riehunnaksi ei meno yltynyt, koska Nelli on melko rauhallinen ja jonkin verran arasteleekin Hertan rajuja leikkejä. Typsyjen lempipuuhaa oli pallon heittely pihalla, Nelli jopa uskalsi hetkellisesti taistella pallosta vierailun loppuvaiheessa eikä aina antanut Hertalle luovutusvoittoa... Hertasta näki selvästi että nautti kaverin seurasta!

Kanankakkaa turkkiin nakkaa

Hertta käväisi Malmilla trimmissä perjantaina ja taas siitä peikkotytöstä saatiin loihdittua fiini puudeli. Vaikka paikalla oli 7 huippusuloista pentua, Herttaa ei moiset oikein jaksanut kiinnostaa. Pennut kyllä ihmettelivät Hertta-tätiä joka häsläsi ja sähelsi pentuaitauksen vieressä.

Hertta oli tänään puutarhahommissa ja ihastui ikihyviksi kanankakkasäkkiin. Vaikka pussi oli tiukasti kiinni, siitä erittyi huumaavia tuoksuja ja sitä vasten sitten piti itseään keihnätä... Kyllähän sillä pitää yrittää pesun jälkeisiä tuoksuja peitellä, sillä kyllähän kanankakan haju on parempi kuin shampoon, tuumaa Hertta.

Riitaa metsän valtiuudesta

Hertta oli toissapäivänä kävelyllä lähimetsässä ja häiritsi tulollaan polulla puuhaillutta oravaa. Orava kiipesi kiireenvilkkaa lähipuuhun ja Hertta jäi puun alle ihmettelemään mihin orava katosi. Orava säksätti puussa aikansa, lopulta kiivastui ja nakkasi puoliksi syödyllä kävyllä Herttaa päähään. Herttaa tämä kummastutti kovasti kun ei osannut yhdistää kopsahdusta ja oravaa yhteen... Olisipa ollut videokamera mukana!