Odotetut viikonloppuvieraat

Ihan parhaan syntymäpäivälahjan sain synttäreitäni seuraavana aamuna, kun sain hakea lauantaina Helmin ja pennun Malmilta viikonlopuksi kotiin hoitoon. Malmin väki sai samalla keskittyä täysillä sunnuntaisen Kaivarin näyttelyn trimmeihin ja muihin ennakkovalmisteluihin.

Olin käynyt Malmilla viimeksi maanantaina ja pentu oli kasvanut viidessä päivässä aivan valtavasti! En ollut uskoa sitä eroa. Pikkupojasta oli tullut jo iso poika! Silmätkin olivat jo avautuneet!

Hertta pääsi mukaan Helmiä ja pentua hakemaan, mutta pentu ei kiinnostanut mummoa lainkaan. Sama jatkui kotonakin. Hertta on varmaan sitä mieltä, että Helmi hoitakoon pentunsa, hän ei siihen hommaan enää sotkeudu. ;o) Kääpiöt olivat kiinnostuineita pennusta, Hulda varsinkin. Martta oli helppo harhauttaa muualle esim. palloilemaan, mutta Hulda oli pidettävä käskyn alla tai portin takana, muuten olisi tullut Helmin mielestä jo liian lähelle.

Sää suosi koko viikonlopun ja pentu pääsi hieman terassillekin loppukesän auringosta nauttimaan.

Helmin ulkoillessa kokeiltiin saada mummo yhteiskuvaan pennun kanssa. Herttaa epäilytti koko hanke ja kyllähän se lopputuloksessakin näkyy. :o)

Sunnuntai-iltana, hiukan ennen kuin Mirjam tuli Helmiä ja pentua hakemaan, satuin videoimaan 2,5 viikkoisen pojan ehkäpä ihka ensimmäisen peuhaamishetken emon kanssa.

 

It's a boy!

Helmi aloitti jo hieman läähätellä tiistaina 6.8. puolilta päivin ja illalla läähättely oli jo jatkuvaa. Pienen puhelinneuvottelun jälkeen päätimme, että ollaan kotona vielä yön yli ja aamulla suuntasimmekin sitten kohti Malmia. Keskiviikkona 7.8. illansuussa klo 18.54 pitkä odotus päättyi ja Helmin pikku poika näki päivänvalon! Pentu painoi syntyessään 238 gr.

Helmi alkoi heti tarmokkaasti hoitaa ainokaistaan. Jopa niin ahkerasti, että pentua ei meinattu saada kuivattua kun Helmi aina nuoli sen taas märäksi. :o)


Seuraava viisiitti ylpeän äidin luo tapahtui perjantaina, jolloin pentu oli kahden vuorokauden ikäinen. Maito oli tehnyt kauppansa ja paino oli noussut hienosti!

Tasan viikon ikäisenä pojalla oli painoa jo yli 700 gr! Pentu oli kasvanut hurjasti viime näkemältä! Itse suloisuus! Helmi malttoi jo käydä hieman kävelyllä lähipuistossa, mutta sitten taas äkkiä takaisin pentua katsomaan. Jännä nähdä, kuinka meidän oma neiti elohopea muuntautui äitiyden myötä pentuun keskittyväksi emoksi. Helmi tosin on kuin Herttakin; hoitaa pennun hyvin, mutta sen enempää stressaamatta asiasta. Muut koirat ovat tervetulleita samaan tilaan, kunhan ymmärtävät pitää riittävän välimatkan pentulaatikkoon.

Helmistä tulee emo

Helmi aloitti kauan odotetun juoksun toukokuun 18. päivä ja kuun vaihteessa käytiin Turussa sulhasta moikkaamassa. Sulhanen on punainen keskikokoinen villakoirapoika Dragonflame's Golden Eye, tuttavallisemmin Rico. Vaan eipä sulholla ja Helmillä vielä synkannut ollenkaan. Helmin juoksu ei ollut edennyt ihan sitä tahtia, mitä olimme laskeskelleet. Onneksi on ihmeellinen tiede ja Helmiltä otettin perjantaina 31.5. progetestit. Oli jo juoksujen 14. päivä, mutta progearvo oli vasta 0,6 - lähes samaa tasoa kun nartulla, jolla ei edes juoksua ole. Oltiin siis auttamattomasti liian ajoissa liikkeellä ja jäimme suosiolla odottamaan seuraavaa viikkoa.

Keskiviikkona 5.6. suuntasimme taas kohti Turkua ja tällä kertaa astutus onnistui oikein mallikkaasti! Käytiin vielä varuilta progetestissä ja testin tulos 6,7 osoitti sekin, että oikeaan aikaan ollaan liikkeellä. Mirjam vei Helmin vielä perjantaina treffeille Ricon luo ja sitten jäätiinkin jännittyneenä odottamaan mahdollisia merkkejä tiineydestä.

Ja kyllähän niitä merkkejä tuli! Hyvissä ajoin ennenkuin mitään fyysisiä merkkejä edes oli havaittavissa. Teen Helmillekin tuonne "Pentusia"-osioon oman tiineyskalenterin tarkkoine oireineen ja mittoineen. Mutta hellyydenkipeys, aamuiset ruokahaluttomuudet ja epätavallinen rauhallisuus olivat selkeimmät viestit kotiväelle, että jälkikasvua on tosiaan tulossa.

Tätä kirjoittaessani tiineysviikkoja on takana jo viisi. Painoa on Helmille tullut lisää 1,1 kiloa ja vyötärölle lisää senttejä 4. Hertalla vastaavat luvut olivat aikanaan 1,1 kg ja 5 cm. Eli hyvin samoissa luvuissa mennään.

Nyt sitten jännätään montako pentua sieltä elokuun alkupuolella oikein putkahtaa!

Tässä Helmi juhannusaattona. Helmi toivoi näkevänsä juhannusyönä unessa pentujen lukumäärän. Jos näki, ei ole meille kertonut. :o)

Keväisiä töitä

Kun tila mullalle ja soralle saatiin raivattua ryhdyttiin sunnuntaina perkaamaan ojanpiennarta ja tämän viikonlopun jälkeen jopa kynnet olivat kipeät.. Tiesi tehneensä töitä ja paljon.

Sormet syhysi myös kasvimaan kaivamiseen ja hieman on kelit tuosta muuttuneet, enää ei tarvita pipoa :)

Pihan raivausta..

Viime viikonloppuna iskettiin energiat raivaustöihin. 10 tuntia paiskittiin hommia ja saatiin uusia, siistimpiä pinoja aikaan. Nyt on sitten kokkotarpeita niin juhannukseen kuin muinaistulien yöhön. Takkaankin niitä riittäisi, kunhan vaan saadaan sekin projekti etenemään joskus... Lisäksi huomattiin suuren tontin haittapuolena se, että kaikkea sai raahata niin pitkiä matkoja. Tyhjä tila ei ole enää tyhjä. Se sai täytteeksi sorakuorman ja ensi viikolla tulee multaa!

Askartelua

Lumet häipyivät viimein, joten saatiin kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Terassin reunus on aiheuttanut meille kaikille harmia, kun hupeloiden suurinta huvia on ollut tunkea tarkoituksella tai epähuomiossa palloja sinne alle. Muutenkaan reunus ei ole ollut mitenkään kovin kaunis, joten kun tuota puutavaraa nurkissa pyörii, niin ryhdyin muutama viikko sitten jatkamaan edellisen rakentajan työn loppuun. Rautakaupassakin sai poiketa vain kolmesti, joka alkaa olemaan tuttua mun projekteissa, kun ei tunnu kerralla tulevan oikeanlaisia välineitä puuhiin.

Pientä hienosäätöä täytyy vielä tehdä myöhemmin, kun tajusin, että kun yläreunaan lisää vielä yhden laudan, niin siitä tulee siistimpi. Lautojen alkuperäinen jako ei sitten enää tietenkään toimi... Teen sitten tämän projektin kahdesti..

Kevättä rinnassa

Puudeleiden energia tuntuu lisääntyvän samaa tahtia auringonvalon kanssa. Pihalla onkin nähty jos jonkinmoista hupelointia.Tässä muutama video "todistusaineistona".

Kevätmessuilla ja kevään edistämistä

Eilen käytiin Inkoon Omakotiyhdistyksen järjestämällä kyydillä messarissa Kevätmessuilla. Zoomailtiin takkamalleja, joita oli esillä harmittavan vähän, mutta onnistuttiin saamaan vastauksia muutamiin ehkä tyhmiinkin kysymyksiin. Nyt olisi sitten enää takkamallin valitsemista vaille se takan hankita. Mutta valinta sitten ei olekaan se helpoin juttu se...

Suurin osa ajasta meni kierrellessä kukkaosastoa. Taru sai saaliiksi vinon pinon siemeniä, sipuleita, taimia ja kukkia.

 

Myös kotosalla kevät tekee paikka paikoin tuloaan ja pieniä kevätkukkia puskee esiin lumen ja kuorikkeen joukosta. Kärsivällisyys ei riittänyt odottamaan lumien normaalia sulamista pois agilitykentältä vaan hain avuksi lumilingon. Viikon sisään nimittäin toimitetaan alkuvuodesta tilaamani agilityesteet - pitäähän treenikenttä saada auki! Lumilingolla sai lingottua suurimman osan lumesta aidan yli tontin reunaan ja viimeistelyt voi hoitaa lapioimalla.

Helmin mökkeilyt

Helmi joka ei juuri leluista perusta on keksinyt oivan tavan osallistua muiden hupeloiden leikkeihin.. Oli lelu sitten oma tai toisilta pöllitty niin sen Helmi kantaa kiireesti leikkimökille.

Mökiltäkäsin voikin sitten lällätellä muille ja varsinkin ihmisille jotka eivät viitsi kahlata hakemaan kamoja lumen keskeltä...Kuljetuspalvelu toimii nimittäin vain yhteen suuntaan.

Martan pelastuspartio

Likat olivat onnistuneet pukkaamaan leikeissään yhden palloista lumikasan kautta terassin alle. Vuorokauden verran jaksoin sitä epätoivoa katsella; sen jälkeen oli otettava lapio käteen ja tyhjennettävä terassia kaikesta siitä lumesta ja jäästä mitä siihen oli katoltakin tippunut.

Kun terassia oli saatu putsattua tarpeeksi, onnistuin paikallistamaan pallon lautojen välistä kurkkimalla. Pallo oli vierinyt liian kauas reunalta, jotta siihen olisi päässyt käsiksi. Onneksi edelliset asukkaat olivat tehneet terassille aukon vesialtaan pumppua varten. Ei muuta kun muut koirat sisälle ja Martan pelastuspartio toimintaan!

 

 Martta aukosta terassin alle...



... pallon  luo, pallo suuhun...

... takaisin terassille ja pallo on pelastettu!

Hyvä Martta! Onni = kääpiökokoinen koira!

Vastaisku kylmälle maaliskuulle

Saatiin vihdoin kevään kynnyksellä hankittua Binja tiivistyslistat ulko-oviin, joista totesimme talvipakkasilla vetävän aika tavalla. Jotenkin nuo pahimmat pakkaset ehtivät mennä ennenkuin ryhdyimme tuumasta toimeen, mutta saatiin sentään blokattua osa kylmän maaliskuun viimoista.

Listoista on oikeasti ollut hyötyä; varsinkin oven yläkarmeissa tuntunut veto on poissa. Sekä kodinhoitohuoneen että kuistin sisälämpötilat nousivat heti asennuksen jälkeen noin asteella.

Maaliskuussa tuli myös kilpailutettua sähkönmyyjät ja Omakotiliiton neuvottelema sähkösopimus on meille nykyistä sopimusta edullisempi. Mielenkiintoista nähdä miten nämä lämmönhukan estotoimenpiteet ja sähkönkilpailutus oikeasti näkyy sähkölaskuissa.