Ihan parhaan syntymäpäivälahjan sain synttäreitäni seuraavana aamuna, kun sain hakea lauantaina Helmin ja pennun Malmilta viikonlopuksi kotiin hoitoon. Malmin väki sai samalla keskittyä täysillä sunnuntaisen Kaivarin näyttelyn trimmeihin ja muihin ennakkovalmisteluihin.
Olin käynyt Malmilla viimeksi maanantaina ja pentu oli kasvanut viidessä päivässä aivan valtavasti! En ollut uskoa sitä eroa. Pikkupojasta oli tullut jo iso poika! Silmätkin olivat jo avautuneet!
Hertta pääsi mukaan Helmiä ja pentua hakemaan, mutta pentu ei kiinnostanut mummoa lainkaan. Sama jatkui kotonakin. Hertta on varmaan sitä mieltä, että Helmi hoitakoon pentunsa, hän ei siihen hommaan enää sotkeudu. ;o) Kääpiöt olivat kiinnostuineita pennusta, Hulda varsinkin. Martta oli helppo harhauttaa muualle esim. palloilemaan, mutta Hulda oli pidettävä käskyn alla tai portin takana, muuten olisi tullut Helmin mielestä jo liian lähelle.
Sää suosi koko viikonlopun ja pentu pääsi hieman terassillekin loppukesän auringosta nauttimaan.
Helmin ulkoillessa kokeiltiin saada mummo yhteiskuvaan pennun kanssa. Herttaa epäilytti koko hanke ja kyllähän se lopputuloksessakin näkyy. :o)
Sunnuntai-iltana, hiukan ennen kuin Mirjam tuli Helmiä ja pentua hakemaan, satuin videoimaan 2,5 viikkoisen pojan ehkäpä ihka ensimmäisen peuhaamishetken emon kanssa.
Helmi aloitti jo hieman läähätellä tiistaina 6.8. puolilta päivin ja illalla läähättely oli jo jatkuvaa. Pienen puhelinneuvottelun jälkeen päätimme, että ollaan kotona vielä yön yli ja aamulla suuntasimmekin sitten kohti Malmia. Keskiviikkona 7.8. illansuussa klo 18.54 pitkä odotus päättyi ja Helmin pikku poika näki päivänvalon! Pentu painoi syntyessään 238 gr.
Helmi alkoi heti tarmokkaasti hoitaa ainokaistaan. Jopa niin ahkerasti, että pentua ei meinattu saada kuivattua kun Helmi aina nuoli sen taas märäksi. :o)
Seuraava viisiitti ylpeän äidin luo tapahtui perjantaina, jolloin pentu oli kahden vuorokauden ikäinen. Maito oli tehnyt kauppansa ja paino oli noussut hienosti!
Tasan viikon ikäisenä pojalla oli painoa jo yli 700 gr! Pentu oli kasvanut hurjasti viime näkemältä! Itse suloisuus! Helmi malttoi jo käydä hieman kävelyllä lähipuistossa, mutta sitten taas äkkiä takaisin pentua katsomaan. Jännä nähdä, kuinka meidän oma neiti elohopea muuntautui äitiyden myötä pentuun keskittyväksi emoksi. Helmi tosin on kuin Herttakin; hoitaa pennun hyvin, mutta sen enempää stressaamatta asiasta. Muut koirat ovat tervetulleita samaan tilaan, kunhan ymmärtävät pitää riittävän välimatkan pentulaatikkoon.
