tiistai 29. marraskuuta 2011

Synttärisankari!

Helmi juhlistaa tänään 2-vuotis syntymäpäiväänsä! Helmi piti äidin luona pienet kekkerit, johon oli emon lisäksi kutsuttu myös Taru ja kääpiöt sekä naapurin Emmi.

Syntymäpäiväsankari

Sankari ja ylpeä emo

torstai 28. heinäkuuta 2011

Koirakerhon kokoontuminen

Tänään oli ohjelmassa Los Hupelos kerhon tapaaminen. Tapaamiseen osallistui


Pallisti Hertta


Prinsessa Hulda


Rapatessa roiskuu Helmi


ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisempänä - Jyrsijä Marsu alias Martta

Tapaaminen sujui perinteisen kaavojen mukaan pääasiassa kisailujen merkeissä. Pikkulikat harjoittelivat etenkin taistelulajeja.


Kun meno yltyi turhan vauhdikkaaksi sekä Hertta että Hulda jättäytyivät leikistä pois. Ettei vaan kävisi vahinkoja, Hulda tuumaa.



Ja menon tyssätessä Helmiä alkoi kovasti haukututtaa


Mutta kaiken kaikkiaan koko poppoolle jäi päivästä hyvä mieli!



Martan mielestä päivä oli huisin hauska!

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Puudelit kesälaitumella

Puudelit pääsivät kesäparatiisiin, kun päätettiin loppukeväästä vuokrata kesäksi Virroilta mökki yhdeksi viikoksi. Nyt ollaan oltu täällä kuudetta päivää eivätkä koirat vieläkään ole saaneet tarpeekseen tästä ihanasta pihasta! Mökin nettikuvauksessa oli mainittu, että lähin naapuri 150 metrin päässä, mutta että ollaan vähintään puolen kilometrin päässä lähimmältä asvaltoidulta tieltä, päättyvän tien päässä, kaurapeltojen ympäröimänä ja mökin ympärillä laaja nurmikenttä! Suorastaan puudelitaivas!



Sitten kun tähän lisätään vielä omistajan näkökulma ja faktat, että tässä on noin 20 km:n sisällä sekä Ähtärin Findogsin (käyty jo kahdesti) että VipStoren myymälä (käymättä, mutta ehkä huomenna?), ei voi valittaa omistajakaan. Tai ehkä omistajan lomapakko valittaa, mutta sitä ei kuunnella.



Koirat ovat vetäneet rallia tässä jo liki viikon ja ruokaa uppoaa masuihin sellaista tahtia, että Hertan dieettinappuloiden riittävyyttä ehdittiin jo epäillä. Kotona omalla pihalla on toki ollut kiva kirmailla sielläkin, mutta käytännössähän se on ollut siellä kiihdytystä – jarrutusta – kääntymistä ja kaikki taas uudestaan. Täällä on ollut lääniä posottaa niin kovaa kun kintuista pääsee! Ja kyllähän sitä vauhtia on riittänyt! Vammoilta on tähän mennessä säästytty, eilen tosin joku posautti grillikatosta päin niin että kolahti. Epäilen, että Helmi, sillä raukka joutuu useimmiten painella rallia sokkona kun Martta on päättänyt että kesän look on ”tukka silmillä”-style. Siinä ei Tiinan laittamat ponkut tai pinnit paljoa hyödytä, kun Martta välittömästi laittaa kampauksen uuteen uskoon…



Helmi poikkeaa laumasta siinä, että sillä on suuri tarve haahuilla takapihan marjapensaiden väleissä, ilmeisesti jonkun jyrsijän reittejä haistellen. Takapihalla on liki viitisenkymmentä marjapensasta, joten yhden keskikokoisen villakoiran paikallistaminen siitä labyrintistä on melko haastavaa. Kun nenä vie typyä, se ei silloin näe eikä kuule mitään. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, ettei Helmi kotona ole ollut yhtään hajujen perään. Olisiko niin, että kun ei ole visuaalisia ärsykkeitä (autot, ihmiset yms), hajut vievät mennessään…? Ei ole tyttö tullut emoonsa ei. Hertta kun ei omille tielleen lähde ikinä ja tulee aina kun kutsutaan.


(Tämä muuten oli sadas blogitekstini. Vaikka aktiivisuus ajoittain hakusessa, on sitä näköjään aika monesti tullut kirjoiteltua!)

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Allergeenin metsästystä

Hertalla alkoi kevään mittaan oireilla tassun pohjat ja takapuoli punoittaa. Saatiin erinäisiä voiteita ja desinfiointishampoita eläinlääkäriltä, mutta ne eivät tuoneet oireisiin kuin hetkellistä helpotusta. Kesäkuun puolivälissä kävimme Espoon Eläinsairaalassa Maija Räihän pakeilla ja epäilys nyt on, että oireet aiheutuvat jostakin ruoka-aineesta. Jotta kyseinen ruoka-aine saadaan selville, Hertta on seuraavat pari kuukautta tiukalla eliminaatiodieetilla. Ruokavalio koostuu Virbacin nappulasta, joka on tähän dieettiin tarkoitettu sekä yhdestä proteiini- ja yhdestä hiilihydraattilähteestä. Näiden pitää olla jotain sellaista, mitä Hertta ei ole aiemmin syönyt. Päädyin syöttämään Hertalle seuraavat pari kuukautta hirveä ja perunaa. Kaikeksi onneksi Hertta on ottanut hirven syönnin ilolla vastaan, toivottavasti kyllästyminen ei tule liian nopeasti vastaan. Helmi saa jatkaa normiruokavaliollaan, täytyy vain vahtia kaikki ruoka-ajat, ettei Hertta pääse viimeistelemään Helmin ruokakuppia. Parin kuukauden päästä voidaan sitten lisätä vähitellen vanhoja ruoka-aineita yksi kerrallaan takaisin Hertan ruokavalioon ja tarkkailla, mistä oireet taas palautuvat.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Hiusmuotoilija Martta

Martan suurinta hupia on Helmin etutukan uudelleen muotoilu – aina kun kaverukset pääsevät samaan tilaan keskenään. Tässä kesän uutta etutukkamuotia -styling by Martta

Muotoilija Martta

Hiusmalli Helmi

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Ensimmäiset agilitykisat

Huhtikuussa, pitkällisen eipäs-juupas sisäisen monologin käytyäni, päädyin ilmoittamaan meidät Hertan kanssa virallisiin agilitykisoihin. Toukokuussa se kisaviikonloppu sitten oli edessä… KKK:n järjestämät kaksipäiväiset kisat Masalan hiekkakentällä. Molempina päivinä olin ilmoittanut meidät kahteen starttiin; yhdelle agility- ja yhdelle hyppyradalle. Ihan ensi alkuun meillä oli kisapaikalla edessä Hertan mittauttaminen. Vaikka ensimmäisellä mittauksella Hertta oli mystisesti kutistunut minikoiraksi, uusintamittauksella tulokseksi tuli selkeä medikoira – säkä 37 cm.


Lauantain agilityrataa oli tuomaroimassa Anne Savioja ja vaikka tunnistin siitä jo rataantutustuessa selkeän ”varo jäämästä jälkeen”-paikan, yhtä sähellystähän se kohta meillä oli – jäin jälkeen ja pahasti. Ja kieltämättä sählinkiä oli vähän muuallakin… Ihmeen kautta virheitä tuli vain 5, mutta yliaikaa liki 10 sekuntia. Oletin itse, että radasta olisi tullut hylly, niin monta sähläyspaikkaa radalla oli. Sijoitus neljäs.


Lauantain hyppyrataa tuomaroi Heidi Viitaniemi ja se menikin sitten jo paljon mallikkaammin. Ekan radan megasähläys lienee siis mennyt ekan kisan piikkiin. Hyppyradalta myös saldona 5 virhepistettä ja se tuli helposta paikasta hyppyesteen ohituksesta. Sijoituksena kolmas sija.


Sunnuntaina agilityrataa tuomaroi taasen Heidi Viitaniemi ja saldona se sama vitonen, tässäkin se tuli hypyn ohituksesta heti radan alussa, kolmannelta esteeltä. Saldo sama myös Risto Ojanperän tuomaroimalta hyppyradalta, sillä kertaa radan vihoviimeisen hypyn ohitus ja vitonen. Sunnuntain sijoitukset agiradan ykkönen ja hyppyradan toinen.


Kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis ekoista kisoista, vaikka se eka nolla jäikin odottamaan aikoja parempia! Tosi harmittavia hypyn ohituksia, ainoastaan eka rata oli ala-arvoista säätöä, muilla radoilla oli ihan tekemisen meininki! :oD


Kotiläksyksi ehdottomasti ohjaajan ohjaustaitojen parantaminen, siitähän se viikonloppuna jäi kiinni. Se ei tule minään yllätyksenä tosin. Hertta osaa kaikki esteet ja tekee tasan sen, mihin minä sen ohjaan.

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Mokoma makkaramaakari...

Hertta päätti sitten järjestää eilen alkavan viikonlopun kunniaksi ylimääräisen jännitysnäytelmän hotkaisemalla suuhunsa tien vierustalta bongaamansa lenkkimakkarapötkön. Hertta ei koskaan ole mitään pöheiköistä syönyt, mutta koska Helmi bongasi sen ensin ja ehdin Helmiä estää sitä ottamasta, Hertta näki tilaisuutensa tulleen. Ja vaikka pala oli valtava, ehkä 2/3 lenkin puolikkaasta, sain siitä vain päästä otteen ja loput Hertta nielemällä nieli kielloista huolimatta. Hertan mielestä tärkeintä tässä ehkä oli, että hän ehti apajalle ennen Helmiä ja Helmi jäi kokonaan ilman...

No, koska kyseessä oli niinkin iso pala, mielikuvat makkaraan piilotetuista partateristä ja vähintäänkin rotanmyrkystä alkoi vilistä ajatuksissa. Taru soitti pikaisesti Espoon eläinsairaalaan, josta sai vinkin suolapallon pakkosyötöstä. Minä tein matkaa kotiin pikkupaniikissa. Kotona Hertta kylppäriin ja suolat kiduksiin ja odottelemaan oksennusrefleksiä. Alkuun ei näyttänyt mitään tapahtuvan, mutta onneksi se kuitenkin tepsi! Kolme kertaa Hertta tyhjensi mahaansa ja makkara tuli kokonaisuudessaan ulos, kuoret tosin oli vastahapot jo ehtineet poltella siitä pois. Suolatemppua sai kokeilla vain kerran ja jos ei olisi tepsinyt, olisi pitänyt kurvata lääkäriin oksennuttamaan.

Tutkin makkaran sisällön kokonaan, mutta näytti olevan ihan käsittelemätön eli säikähdyksellä selvittiin tällä kertaa. Mutta kovasti edelleen pohdituttaa miksi ihmeessä joku heittelee kadun varteen puolikkaita lenkkimakkaroita...?

Nyt lähdetään Upinniemeen vapun viettoon ja siellä makkaramaakarit saavat maistella vähän nakkeja ihan luvan kanssa!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Kevät ja kukkaset

Kukat ovat nousseet pihamaasta täyteen loistoonsa, kun lumiröykkiöt viimein sulivat. Viimeiset pihan jäiset nokareet joutuivat antautumaan pääsiäisen lämpöaallolle.








Kukkien kupeesta löytyi myös Hertta-Daalia...

...ja koska Helmi-Lilja ei ole yhtä kuvauksellinen kuin emonsa, tämä piti lavastaa ja eihän siitä yhtään niin hyvä tullut.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Extreme makeover (poodle edition)

Mirjam kävi tekemässä toivotun muodonmuutoksen Martalle ja samaan syssyyn kaunisti myös Helmin. Kaverukset pääsivät käsittelyyn vuorollaan ja Martasta kuoriutui oikein simpsakka pikkupuudeli kaiken sen villan alta!

Kutistunut Helmi

Reggae-Martta

Kuohkea etutukka

Helmi edes yrittää poseerata...

...Martta ei malta


Hulda täytti 16.4. 2 vuotta ja sen kunniaksi Taru oli ostanut ihka oikean lemmikkikakun. Tämä tosin oli kissankakku kun kaikki koirankakut oli jo ostettu...

Mutta maistui se kalakakkukin niin päivänsankarille kuin koiravieraillekin! Me ihmiset saimme mansikoita ja suklaakakkua.





lauantai 9. huhtikuuta 2011

Puuhun kiipeilyä ja karkailuja

Kuluneen talven tempauksista parhaan palkinnon vie ehdottomasti Martta. Pikkupuudeli sai pakkomielteen Tarun puun oksille ripustamista talipalloista. Hyppi Tarun vieressä aikansa, turhautui ja päätti sitten kiivetä puuhun. Hyppy ja kauhea into = Martta räpisteli runkoa pitkin puun oksalle ja talipalloja tavoittelemaan. Sieltä sitten tietysti piha-aidan väärälle puolelle ja Taru sai rämpiä hakemaan puudelin kinosten keskeltä... Arveltiin, että nyt keksi näppärän keinon livistää pihamaalta, mutta ei onneksi ole sittemmin alkanut puukiipeilyä harrastamaan. :o)

Karkailuja on harrastettu Upinniemen lisäksi myös täällä meillä, ideoiden alkuunpanijana yllätys yllätys - Martta. Aidat olivat peittyneet aikaa sitten jo kinoksiin, mutta "henkinen raja-aita" toimi hyvin siihen päivään asti, kunnes Martta päätti että naapurien pihalla on mukavampaa. Ja Helmi tietysti perässä. Ja sen jälkeen Helmi ehti tehdä muutaman turhan vauhdikkaan stuntin naapurustossa, kunnes vietin rankan parituntisen kaivamalla aitaa ja pensaita lumen alta esiin. Nyt kevätaurinko onneksi auttaa päivä päivältä enemmän ja toivon, että karkailuideat on tältä osin nyt unohdettu...


Teetin itselleni uuden sirullisen pankkikortin ja mikäpä muukaan aihe siihen valikoituikaan kun omat, rakkaat hupsut. Hämmentävän seesteinen kuva noista hupakoista. Mutta aina tulee kassalla hyvälle tuulelle kuin kortin kaivaa esille, ihan sama mitä ja kuinka kallista tuleekaan ostettua!

Treenikuvioita

Hertta siirtyi treenaamaan agilitya ihan kotikulmille, harjoitellaan nykyisin KKK:n riveissä ja takana on muutamia tosi onnistuneita treenejä. Pitkään vaivannut keppiongelmakin näyttäisi olevan toistaiseksi poissa ja viime keskiviikon treeneissä tehtiin pitkä pätkä hyvinkin sujuvaa rataa! Edistystä on vihdoinkin näköpiirissä!

Helmi jatkaa tokoilua säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta ihan muutaman kuukauden aikana on ollut havaittavissa jonkun asteen aikuistumista meidän villikossa. Pikku sinko ei sinkoile enää yhtä paljon kuin ennen, joten nyt tiukkaa kärsivällisyyden kasvattamistreeniä lisää, niin jokohan kaikenmaailman kohkaaminen saataisi vähemmälle...? Aika näyttää.

Helmin ajoittain ylitsepursuavaa energiaa on saatu suunnattua hieman järkevämpään suuntaan Miisun ja Hannan villisagilityssä kevään aikana, juoksut nyt vähän kuitenkin sotkivat agilitykuvioita. Tänään on kurssin viimeinen kerta, mutta jahka lumet KKK:n kentältä sulavat, siirrymme sinne vahvistamaan kurssilla opittua itsenäisten treenien merkeissä.

HeJW-10!

Helmi teki debyyttinsä pentunäyttelyistä aikuisten näyttelyareenoille joulukuussa messarin kaksipäiväisissä Helsinki Winner 2010 ja Voittaja 2010 näyttelyissä. Ja niinkuin arvelinkin, kun itse ei pääse katsomaan, menestystä tulee. :o)

Helmi oli lauantaina hienosti paras juniorinarttu ja sai tittelikseen Helsinki Junior Winner 2010! Sunnuntainakin neiti jaksoi käyttäytyä ihan mallikkaasti, mutta muutama junioritypy miellytti tuomaria enemmän, joten tuloksena oli JUK3. Arvostelut oli molempina päivinä hyvät ja niihin voi tutustua tarkemmin kotisivujen kautta.



Kuva on malmilaisten kuva-albumista lainattu, toivottavasti ette pahastu!