Muistoissa

Marillenbrand Eroil "Hemmo"

aprikoosi kääpiövillakoirauros 

5.5.1994 - 2.3.2009

Hemmon sukutaulu: Klikkaa tästä 

  

Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa
Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää

Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin

Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

(Markus Bäckström) 

 

Hemmon maallinen tepsuttelu päättyi maaliskuussa 2009, ikää vanhuksella oli tuolloin piirun verran vajaa 15 vuotta. Kesästä 2008 alkaen vanhus oli sydänlääkityksellä sydämen sivuäänen vuoksi, mutta taivalluksen päätti lopulta takajalat, jotka eivät enää vanhusta jaksaneet kunnolla kannatella. 

Hemmo sairasti PRA:ta ja sen lisäksi silmissä oli myös kaihi. Hämäränäkö Hemmolta meni jo noin 5-vuotiaana ja täysin sokkona kuljettiin yli puolet elämästä. Sehän ei kuitenkaan alkuvaikeuksien jälkeen menoa haitannut vaan elämäniloa riitti viimeiseen asti. Hemmo rakasti yli kaiken lehmä pehmoleluaan sekä alkuvuosien nirsoilustaan päästyään ruokaa. Vanhuksen vyötärömitta olikin viime vuodet tiukassa syynissä, ettei vaan pappa päässyt lihomaan.

Hemmon nuoruusvuosien huippuhetki oli vuonna 1995 pääsy Stockmannin New York-kuvastoon malliksi. Siellä nuoriherra patsasteli Elmeri-spanielin ja iiiison toisen koiran kanssa.