Pennut kasvavat silmissä

Joulun jälkeen käytiin katsomassa pentuja sekä sunnuntaina tapaninpäivän jälkeen että uuden vuoden aatonaattona. Ja ne tuntuvat kasvavan ihan silmissä! Sunnuntaina tuntui jo pienet hampaanalut kun suosituin tervehtimismuoto näytti olevan "sormi suuhun ja yritä nakertaa". Jälkimmäisellä reissulla mukana oli myös suuri koirafani Ellen, joka ei koskaan ollut nähnyt noin pieniä pentuja.

Helmin ikeniä kutittaa


Ellen ja pennut


Ellen ja Helmi

Huldan ensimmäinen joulu

Tämä joulu olikin erilainen kuin ennen, paljon muuttunut entisestä. Ensinnäkin tämä oli ensimmäinen joulu Kirkkonummella, toisekseen Hertta on edelleen emoilemassa Malmilla ja loisti poissaolollaan eikä 15 edellistä joulua tonttuillut joulukääpiö Hemmokaan ollut enää lahjakasassa möyrimässä. Onneksi Hemmon ja Hertan jättämää aukkoa oli paikkamassa uusi joulukääpiö, nimittäin Hulda! Hertta ei koskaan ole perustanut lahjojen avaamisesta, mutta Hulda oli heti kuin vanha tekijä vaikka lahjamestari Hemmo ei ollutkaan enää opettamassa tekniikoita eteenpäin tuleville sukupolville. Hemmo olisi varmasti ollut mielissään, jos olisi saanut peuhata lahjojen parissa Huldan kanssa. Onkohan se noiden kääpiöiden perimässä vai mitä...?

Piparit ovat namia!


Mites se muovikuusi oikein kootaankaan...?


Baby's first christmas koriste kuuseen!


Mitä herkkua paketissa oikein on?


Hulda lempilahjan eli piilotusmaton kimpussa

Viikossa tapahtuu paljon...

Tänään pennut täyttävät jo 3 viikkoa! Kävin taas eilen Malmilla ja edellisestä vierailusta oli ehtinyt kulua liki viikko. Pennut olivat sillä aikaa kasvaneet ihan valtavasti ja kaikilla oli jo silmätkin auki! Herkules on edelleen suurin ja painoa oli lauantaina sellaiset 1020 gr. Pikku Hipsu oli kirinyt kilokerhoon, painoa tasan 1000gr. Helmi on joukon keskimmäinen reilulla 900 gr:lla, Hippo (reilu 800 gr) ja Hemuli (reilu 700 gr) taasen ovat pentueen pienimmät tällä hetkellä.

Hertta oli eilen hieman liikekannalla eikä pentujenhoito ollut proriteetilla yksi. Yläkerran leivontaprojekti kiinnosti aina nälkäistä imettävää emoa pentuja ja omistajan seuraa enemmän. Maitobaari oli auki vain hetkittäin, joten pennut saivat hieman tehdä töitä maitonsa eteen.


Viisikko päiväunilla


Herkules tai Hippo toikkaroi


Helmi


Äiti ja tytär


Hemuli (vasemmalla) ja Hipsu

Pennut jo viikon vanhoja!

Aika vilistää niin ettei perässä meinaa pysyä! Kävin taas eilen katsomassa Hertta emoa ja pentuja. Pennut olivat kasvaneet kovasti, Helmi joka oli syntyessään pentueen toiseksi pienin, on ahnehtinut maitobaarilla ja on jo toiseksi suurin. Herkules pitää pintansa joukon suurimpana ja on kokonsa suhteen ihan omaa luokkaansa. Hippo taasen on taantunut pikkupoikien kerhoon Hemulin ja Hipsun seuraan.

Pesue lauantai-iltana maitobaarilla

Pennut syntyivät!

Hertta synnytti tänään 5 pentua, 4 potraa poikaa sekä suloisen tytön. Ensimmäinen pentu syntyi 11.25 ja viimeinen 15.58, joten emolla oli työntäyteinen sunnuntai-iltapäivä! Mutta lopussa uurastus palkittiin ihanilla tuhisevilla pennuilla, joita Hertta saa hoivata sydämensä kyllyydestä.

Hippo kalvoissaan, ensi sekunnit suuressa maailmassa:

Viikko vielä...

Hertta kävi tiistaina Malmilla kylvyssä ja samalle leikattiin turkkiin mammalook. Hulda oli reissussa mukana ja löysi leikkiseuraa itselleen Sisusta.

Hertan maha senkun paisuu ja nyt pentujen liikkeet eivät enää ole hentoisia. Välillä tuntuu ihan napakoitakin potkuja. En tiedä, mahtaako Hertta ymmärtää mitä masussa möyrii... Välillä Hertta nuolee ja näykkii kylkeään, tekee ilmeisesti vähän häijyä kun masuasukit oikein kovasti riehaantuvat...

51 vuorokautta



54 vuorokautta

Tyttöjen ilta Upinniemessä

Hertta oli viettämässä viikonloppua Upinniemessä Huldan vieraana. Ohjelmaan kuului kaikenlaista hupelointia mm. jyrsintää, palloilua, samoilua, syömistä ja nukkumista.

Enää kaksi viikkoa!

Tulevan emon ampiaisvyötärö on todellakin historiaa, 7. viikon lopulla mittanauha näytti jo puolta metriä...

Puudeli paisuu...

Hertan vyötärön ympärysmitan kasvu senkun kiihtyy... Sunnuntaina kun tultiin mökkeilemästä, mittasin viimeksi ja nyt on neljässä päivässä tullut painoa 400 gr ja vyötärölle +5 cm... Jos tuota vauhtia kasvaa, siitähän tulee valtava...

Mörkö!

Hertta on tiineyden myötä alkanut näkemään mörköjä pimenevinä iltoina vähän joka puolella. No eikös neiti saanut mielikuvilleen vahvistusta kun törmäsimme Hertan ja Huldan kanssa myöhään torstai-iltana heti kotioven ulkopuolella mäyrään. Onneksi oli hyvä ote taluttimesta, muuten olisi voinut tulla joko A) puudeli hyökkää mäyrän kimppuun, B) mäyrä puree puudelia tai C) puudeli jahtaa mäyrää ympäri pihaa -tyyppinen näytös.

Tällä kertaa mäyrä (lue mörkö) kuitenkin oli onneksi parin metrin päässä ovelta ja hetken hurjasti haukkuvaa puudelia (Hertta) hämmästeltyään lähti tallustelemaan pihakäytävää kohti parkkipaikkoja. Mäyrä oli hieman pienempi kuin Hertta mutta suurempi kuin Hulda, joka oli kohtaamisesta aika hämmentynyt. Hulda kun ei älynnyt mörköä pelätä, mutta tajusi sitten Hertan reaktiosta, että nyt on jotain jännää tekeillä.

Nyt sitten haistellaan tarkoin koko piha-alue, kun ulkoillaan ja valppaana pitää olla. Eihän sitä koskaan tiedä milloin mörkö palaa ja hyökkää vielä pahaa-aavistamattoman puudelin kimpppuun...

Nyt se on virallista - pentuja tulee!

Hertta kävi tänään tiineysoraakkelin pakeilla. Oraakkeli tutki mimmin masua ja arvioi, että kyllä siellä vähintään viisi masuasukkia majailee! Pentujen laskettu aika ajoittuu marras- joulukuun vaihteeseen, siihen onkin yllättävän vähän aikaa enää!

Kevyet treenit

Hertta kävi keskiviikkona pyörähtämässä valmennusryhmän treeneissä kun juoksu oli ohitse eikä mahdollisen tiineyden kriittiset päivät vielä päällä. Keskiviikko oli ensimmäinen kerta kun valmentajamme Mia Laamanen oli paikalla ja ajatuksena olikin että saamme Hertan kanssa vinkkejä mitä voimme mammalomalla tehdä ja mihin kiinnittää huomiota.

Yksi mitä voimme mammalomalla treenailla on kontaktien vahvistaminen eli nykyisellään Hertta lähtee konkaktilta liikkeelle minun liikkeestä eikä vapautussanasta vaikkakin "vapaa" sanaa viljelen. Pitänee tehdä vierailu puutavarakauppaan ostamaan levyntynkää, päällystää sitä parilla erivärisellä eteismatolla ja alkaa konktaktia vahvistamaan sen avulla.

Mansikkajogurtin tuoksuinen puudeli

Käytiin tänään siskon kanssa vartavasten keskustassa yhdessä koirantarvikeliikkeessä. Ostoslistalla oli juoksupöksyt sekä Hertalle että Huldalle ja uusi talutin Huldalle. Mukaan tarttui myös pullo Pet Headin Fur Ball suihketta, jonka pitäisi selvittää turkkia ja tehota takkuihin. Tuoksuna tuotteessa on mansikkajogurtti. Tulee aikasta makea koira sen käsittelyn jälkeen...!

Pullat uunissa?

Hertalla oli sutinaa viime viikonloppuna sulhonsa Viton kanssa ja nyt jännityksellä odotetaan tuleeko treffien seurauksena pikkuisia penneleitä marraskuuta valaisemaan...

Sulho on valittu!

Eilen tuli Malmilta tieto, että sulhaskandidaatti oli valittu, kosinta suoritettu ja kosintaan vastattu myönteisesti! Hertan tuleva sulho on FIN MVA, LV MVA, EE MVA Vito of Hannelhill, 6 vuotias keskariuros, joka on ennestään neljän pentueen isä.

Ruotsia agilityradalla

Lainakoiran metsästys tuotti tulosta, sain kun sainkin itselleni treeneihin treenikaverin. Yhteistyötä kokeillaan tanskalais-ruotsalaisen pihakoira (tarupi) Malten kanssa. Malte kisaa medien kolmosissa ja olikin hurjan erilaista ohjata koiraa, joka on estevarma. Pientä ylimääräistä haastetta tuo se, että Maltella on osa käskyistä ruotsiksi, joten vauhdin hurmassa oikeankielisen komennon muistaminen vähän tökki...

Kovasti on meikäläisellä oppimista vielä ohjauksessa, se täytyy todeta... Harjoittelu jatkuu syksyn mittaan. Toivottavasti sitten kun Hertta palaa agilityn pariin mammalomalta, ohjaus olisi jo paremmin hanskassa ja saan keskittyä enemmän meidän yhteistyön hiomiseen.

Pentuja, pentuja, pentuja!

Tänään alkoi Hertan juoksu. Se taas tarkoittaa astutusta ja jos kaikki menee hyvin, pentuja marraskuun lopulla!!! Ei muuta kuin soitto Malmille ja sinne heille mietintämyssyyn sopiva sulhasehdokas... Kuka saa kunnian olla Helmin isukki?! ;o)

Pentukuviot toivat mutkia matkaan tuohon agilityn valmennusryhmäkuvioon, mutta toiveissa on saada lainakoira treeneihin Hertan mammaloman ajaksi.

Saa nähdä miten asiat lutviutuvat, toivottavasti hyvin!

Hertan valitut palat

Eilen oltiin Hertan kanssa Nu-Pu:n epiksissä Saukkolassa. Ilmoitin meidät mölliluokkaan ja maksoin myös uusintaradasta. Rata oli itsessään tosi kiva ja suoraviivainen, siis täysin potentiaalisesti puhtaasti suoritettava. Mutta kun ei. Tuomari totesi puhuttelussa että jos koira ohittaa ensimmäisen esteen, ei saa enää istuttaa koiraa alkuun takaisin. Johon minä mielessäni ihmetellen, että kuka nyt ensimmäisen esteen ohittaisi. No, Herttapa hyvinkin... Eipä ole moista vielä aiemmin tehnyt, repertuaari kasvaa...

Eka hylly ja samantien 20 rv:tä siis ekalta aidalta kun se ohitettiin ja kun kiepautin takaisin lähtöön, hyppäsi sen väärältä puolelta. No, tämän jälkeen ohjelmanumero sisälsi yhden a:lle karkaamisen, pari kertaa tuomaria päin hyppimisen ja loppusuoran esteen ohittamisen. Ainakin.

Uusintarataa ei sitten enää arvosteltu, mutta kellotettiin. Se meni yli puolen välin puhtaasti ja vauhdikkaasti, sitten Hertan piti kiertää yksi mutkassa ollut putki metsän puolelta ja edelleen loppusuora tökki... Mutta toisaalta, paljon toiveita herättävä ekan radan sähläyksen jälkeen...

Vauhtia ja osaamista löytyy, mutta kun sen vain saisi kanavoitua oikein... Ehkä vielä opimme...

Huldan eka ponnari

Reilu viikko edellisestä Huldan kylpyhetkestä ja päätin että pestään taas, niin tottuu sekä koira että trimmaaja nopeammin kuvioihin. Menikin mielestäni paljon paremmin, tosin tassut jäi ajanpuutteen vuoksi ajamatta. Täytyy taklata ne joku päivä vaikka niin että apuri saa pitää puudelista kiinni... Hulda sai kauneudenhoitohetken päättymisen kunniaksi ihka ekan ponnarin päähänsä! Kyllä tuli sievä typy!

Vikat ulkotreenit

Eilen oli viimeiset ulkotreenit kentällä ennen parin viikon taukoa. Tälläkin kertaa teimme rataharjoitusta ja vuorossa oli möllirata. Muutamia harha-askeleita tuli otettua (sekä koira että ohjaaja) mutta kaikenkaikkiaan jäi hyvä mieli. Ja koska joka kerta jonkun esteen pitää takuta, nyt se oli loppusuoran rengas. On se kumma että sirkuskoira ei osaa renkaasta hypätä... Juu kyllä sitten kun itse tunkee kätensä renkaasta ja näyttää, mutta ei vahingossakaan muuten... Treenin paikka tässäkin siis...

Tallinnan matkalaisen paluu

Hertta tuli illalla takaisin reissultansa, tuomisinaan vara-Cacib ja sijoituksenaan PN2. Mimmi oli viettänyt lauantaina vapaapäivää ja pörrännyt Mirjamin ja Raakelin kanssa shoppailemassa Tallinnan kaupoissa. Hotellissakin oli kuulemma osannut käyttäytyä ja naapurihuoneessa asuvatkin ovat saaneet nukutuksi...

Henkisen valmentautumisen kurssi

Eilen oli Lägin järjestämä Henkisen valmentautumisen kurssin ensimmäinen osa. Kurssi keskittyy antamaan eväitä agilitykisojen aiheuttaman kisajännityksen purkuun ja hallitsemiseen ja sen vetää agilityn B-maajoukkueeseen kuuluva Julia Kärnä . Kurssi muodostui luennosta ja erilaisista mielikuva- ja rentoutusharjoituksista. Vaikkei tässä montaakaan kisaa ole takana, menin kurssille ajatuksena taklata kisajännitys ennen kun se pääsee edes kunnolla alkamaankaan! Ilta antoi paljon vinkkejä vastaisuuden varalle!

Tänään taasen tehtiin Mirjamin kanssa koiranvaihto-operaatio työpaikan pihamaalla. Hertta matkasi Malmille, sillä viikonloppuna on ohjelmassa Tallinnassa Baltian voittaja-näyttely.

Hulda koekaniinina

Hulda-parka joutui tänään koekaniiniksi, kun otin neidin kylpykäsittelyyn. Pesu, kuonon ajelu ja föönaus meni kohtuullisesti, mutta miten ne pienet kääpiötassut on niin hankala konettaa...? Juu ja se turkin leikkauskin oli sellaista napsimista... Kyllä siitä pieni leijonanalku on nähtävissä mutta...

Ratatreenit jatkuu

Illan treeneissä ohjelmassa oli 1-luokan kisarata, jonka kukin sai suorittaa kahdesti. Meillä meni ekalla kerralla kaikki (jopa kepit) kohtuu hyvin ja vauhdikkaasti, toki pientä hienosäätöä oli havaittavissa. Hertta irtosi kuitenkin hienosti putkiin ja loppusuoralle eteen. Toinen suoritus olikin aikamoista hurlumheitä... Tunnustan että oma ohjaus oli aikamoista roiskintaa ja tulos se mukaista... Koiralla oli vauhti päällä ja sen kun yhdistää ohjaajan roiskimiseen niin metsäänhän sitten mennään...

Uusi päivä, uudet kujeet: nollarata!

Aamu valkeni kovin sateisena mutta päätin että eilinen ei saa jäädä kaivelemaan, joten suuntasimme aamusella kohti Siuntiota ja siellä järjestettäviä epiksiä. Ilmoittaumisessa valitsin että tehdään rata kahdesti. Ajatuksena oli että eka voi mennä häröilyksi ja toisella saattaisi onnistua.

Menikin sitten toisin päin; ekalta radalta otettiin nolla! Koira kävi kuumana ja pääsi kerran pahasti käsistä, mutta onnenkaupalla meni esteet oikeassa järjestyksessä. Toinen rata sisälsikin pari radalta poistumista, kun piti päästä tutustumaan reunoilla istuviin ihmisiin ja koiriin... Lopputuloksissa sijoitus oli medien kakkonen ja saatiin palkinnoksi mitali ja Hertalle lampaankorvia.

Syyskuussa aloitetaan treenit Lägin B-valmennusryhmässä, joten nyt tiedän tarkkaan mihin tarvitaan lääkkeitä. Koira on saatava radalla pysymään hanskassa ja esteille & radan ulkopuolelle karkailu on saatava aisoihin. Ja epiksiä kiertämällä paljon kisakokemuksia!

Ekat möllikisat

Tänään mentiin Masalaan KKK:n järjestämiin möllikisoihin. Ekat kisat jännitti ennakkoon, mutta itse kisapäivänä olo oli aika rento. Rataa kun rakennettiin, huomasin heti että siinä on meidän kannalta A ihan turhan lähellä aitoja ja putkea... A on Hertan ehdoton suosikki ja sinne olisi päästävä mieltuiten heti. Hertta kävi tapansa mukaan kierroksilla vaikkakin tultiin kisapaikalle hyvissä ajoin ennen kisojen alkua.

Rata itsessään oli ihan ok ja suoritettavissa puhtaasti. Mutta kun ei meillä. A oli radalla 8. este, mutta Hertta karkasi sille peräti 2 kertaa etukäteen. Vaikka tiesin etukäteen että A on vaarallisen lähellä Hertan silmissä ja yritin siihen varautua, niin ei... Pitää keksiä konsti, millä se A:n himo saadaan hieman laimennettua.

Yhden suoran putken neiti juoksi ensin putken ohi koko pituudeltaan, sitten väärästä päästä sisään. Ja vielä puomillakin sössittiin. Alkoi lupaavasti, sitten Hertta päätti pakittaa siltä pois. No, toisella yrityksellä menikin sitten mallikkaasti. Otti nätisti kontaktit, siitä kuuluttaja erikseen mainitsi. Loppusuorakin meni kivasti, irtosi hienosti 4 aidan sarjaan.

Radalla ei ollut ihanneaikaa ja väärästä ratasuorituksesta ei tullut hyllyä vaan 10 rv:tä. Meidän saldo oli mahtavat 55 rv:tä, tuosta on hyvä lähteä niitä karsimaan pois... Mahtavasta virheiden määrästä huolimatta päästiin silti palkintosijoille, sijoituttiin medeissä 3.sijalle kun koirakkoja oli 5. Jos huomenna ei sada kaatamalla, harkinnassa on Siuntion epikset.

Agilityä myrkkypilven varjossa

Maanantaiset agitreenit sujuivat epätavallisissa olosuhteissa. Juuri kun oltiin saatu rata rakennettua, yhden ryhmäläisen isä (?) tuli häntä hakemaan ja kertoi, että Lohjalla palaa muoviputkia ja tuulet levittävät myrkyllistä savupilveä. Ihmisiä on kehoitettu pysymään sisätiloissa.

No, meillä paistoi kentällä aurinko ja taivas oli sininen. Ja päätin, ettei lähdetä "tyhjin käsin" kun tänne saakka oli ajettu. Osa porukasta lähti ja treenit jatkuivat niin että tarkkailtiin tilannetta. Tehtiin oikein kiemuraa rataa eli ohjauksia kanssa sai olla tarkkana. Kun Hertan vuoro tuli, saatiin tietää että aluella ulkonaliikkumiskielto ja kouluttaja alkoi viestittää seuraavalle ryhmälle treenien peruuntumisesta. Tehtiin kuitenkin Hertan kanssa rata muutamaan otteeseen ja kyllähän ne kuviot alkoikin sujua kun tehtiin toistoja muutamalla hankalalla osuudella. Kun lähdettiin kotimatkalle, sain kännykkääni tiedon että ulkonaliikkumiskielto oli juuri peruttu.

Nokka kohti kisoja ...?

Eiliset agilitytreenit menivät vauhdikkaasti! Molemmat vakikouluttajat olivat poissa ja meillä oli sijainen. Oli tosi kivaa saada palautetta henkilöltä, joka ei tiennyt meistä tai taidoista mitään ennestään, sai hyviä kommentteja suoraan sen perusteella mitä nyt näytettiin.

Ohjelmassa oli jälleen rataharjoitus ja Hertta jäi pussille ekalla kertaa tahimaan. Kun treenattiin sitä erikseen muutaman kerran, johan alkoi taas sujua. Radalla oli muutamia vauhdikkaita suoria ja sain niillä kohdin pinkoa minkä jaloistani pääsin pysyäkseni Hertan mukana. Toisen ratasuorituksen päätteeksi saatiin kehut ja kommentti "olette valmiit kisaamaan". Pitäisi siis oikeasti vaan ottaa ja mennä johonkin möllikisoihin...

Uutta aitaa kehiin

Eilen paloi hihat. Hertta oli taasen livistänyt naapuriin, jossa oli kierinyt kakassa. Oletettavasti Huldan kakassa, joka siis myös on ollut karkulaisreissuissa mukana. Hertta joutui siis pesulle ja tänään heti kauppojen auettua, menin ostamaan korkeampaa raja-aitaa puskien eteen.

5 minuuttia aidan asennuksen jälkeen Hertta ponkaisi senkin yli. Ei varmaankaan olisi hypännyt ellei olisi lähtenyt mun perään tunkiolle, mutta on siis nähty että yli pääsee edelleen jos oikein kova polte on... Yksi kohta on kinkkinen, sillä siihen saa hyvän vauhdin ja siinä ei ole puskat pahasti edessä. Pitää korottaa aitaa siitä kohdin niin, ettei siitä minkään sortin agilitypuudeli pomppaa yli!

Mitä iso edellä, sitä pieni perässä...

Hertta on äkännyt pihalla aukon naapurin ja meidän väliaidassa. Ja kun silmä välttää, livahtaa sitä kautta toisten pihoille. Tämän lisäksi on keksinyt että kaivaminen on kivaa ja jos ei siis ole karannut naapuriin, kaivaa kaameita kuoppia istutusten juureen. Ja koska Hulda on ollut paljon meillä tällä viikolla, myös se on oppinut Hertalta nämä samaiset kujeet... Voisi ehkä opettaa pienelle muutakin kuin pahoja tapoja...

Käytiin tänään myös agikentällä. Ei muita treenaajia, joten saatiin vapaasti rakennella rataa ja harjoitella harkoista kaivelemaan jääneitä kohtia.

Rataharjoitukset jatkuu

Illan agilitytreeneissä oli taasen rataharjoitus, muutamalla kinkkisellä mutkalla. Vaihtoehtoja ohjata koira aidoille oli molemmiss a kohdissa useita, joten piti vain mennä ja valita tilanteeseen sopiva kuvio. Ensimmäinen "ansa" mentiin kunnialla, mutta jälkimmäisen sylikäännösyritys jäi tosiaankin vain yritykseksi... Ei niin kauheen sulavaa...

Nyt kelpaa föönailla!

Ostin netistä muutama viikko sitten käytetyn jalallisen föönin ja tänään saatiin se tänne kotiinkuljetuksella. Kyllä sillä kelpaa puudeleita puunata! On sen verran tehoa että hakkaa käsiföönit mennen tullen. Molemmat puudelit on viikko sitten pestyjä joten ihan heti ei pääse laitetta käytännössä testaamaan.

Ratatreeniä

Eiliset agilitytreenit pitivät sisällään ratatreenin. Tarkoituksena oli että toiset koirakot olisivat yleisön häiriönä, mutta koska meitä oli niin vähän, se ei ihan toiminut. Rata itsessään meni aika mukavasti, ongelmana on etten itse pysy koiran perässä... Hertta irtosi jo upeasti kepeille, etsi itse oikean sisäänmenopaikan yms. Ainut vaan että koska itse tulin myöhässä rinnalle, keskittyminen tuppasi herpaantumaan kesken kaiken. Tavoite on nyt oppia luottamaan että koira kyllä irtoaa ja löytämään ne tilanteet, joissa itse täytyy ollaa varmistamassa ja missä taasen voi lähettää koiran itse suorittamaan. Ja vauhtia omaan menoon lisää, se tosin vaatii kunnon kohotusta - Hertta on salamannopea.

Valeraskaus jatkuu vaikka toiveena oli, että Hertta olisi unohtanut hoivavietin Oulun reissun aikana. Nyt ei auta muu kuin piilottaa kaikki lelut.

Oulun reissulla

Hertta hyysää taas vinkulelujaan, on tainut pukata taas hormonit valeraskauden päälle. Josko maisemanvaihto tekisi neidille hyvää, sillä perjantaina edessä lähtö Ouluun kahteen kansainväliseen koiranäyttelyyn.

Hertta meni torstaina Malmille, Hulda oli meidän mukana ja sai Miisulta kylvetyksen. Hulda käyttäytyi melko hienosti, olisikohan ollut vieraskorea...? Hertan saldo Oulun näyttelyistä oli hieno; lauantaina neiti oli VSP ja sunnuntaina ROP! Näyttelyreissuun oli misseilyn lisäksi kuulunut onneksi myös siskonpojan Roopen kanssa riehumista ja Mollikin lienee ollut leikeissä mukana. Olivat myös vierailleet multakasassa, ei mitenkään hienon missin käytöstä se... Epäilen että Hertta on ollut se, joka tämän "upean" idean oli keksinyt...

Neidistä Suomen muotovalio!

Karjaan näyttely meni tänään mainiosti! Neiti sai viimeisen sertinsä ja oli VSP. Näin ollen Hertasta tuli tuore Suomen muotovalio!

Malmilla kaunistautumassa

Hertta kävi tänään Malmilla kaunistautumassa, huomenna alkaa viimeisen sertin metsästys! Huomenna edessä Karjaan näyttely, ensi viikon loppuna kaksi Oulun kansainvälistä näyttelyä. Josko se serti jostain näistä kolmesta irtoaisi...

Onnistumisen tunteita

Eilisen agilitytreenit olivat oikein onnistuneet, pitkästä aikaa! Rakennettiin rata ja päivän teemana oli vippaus. Opeteltiin vaihtoehtoa takaaleikkaukselle, vippauksessa itse edetään esteelle selkä edellä ja koira vipataan selän taa esteelle. Meillä hieman vielä tässä irtoamisongelmia mutta suorilla Hertta irtosi esteille tosi hyvin! Isoin ilonaihe oli, että edellispäivän keppiharjoitukset olivat Hertalla tuoreessa muistissa ja kepit menivät rytmikkäästi ilman ohjausta kunhan olin alkukohdan koiralle näyttänyt!

Keppitreenit

Käytiin Hertan kanssa itsenäisesti treenailemassa kentällä keppejä ja kontakteja. Kepit alkoivat session loppuvaiheessa taas sujua, varsinkin kun tajusin alkaa palkata oikean suorituksen pallolla. Johan neiti alkoi suorittamaan kepit loppuun asti. Pallohullu iski jälleen.

Taru ja Hulda lähtivät mukaan ja saatiinkin otettua muutamia kuvia harjoitusten lomassa. Pikku-Hulda seurasi innokkaasti Hertan menoa ylhäällä puomilla.

Hertan ja Huldan hulinointia

Hulda tuli taloon!

Käytiin maanantaina hakemassa siskolle Turkkusesta Voyeror's kennelin kasvatti, kääpiövillatyttönen Hulda. Hulda on selkeästi samoilla aaltopituuksilla heti alkuun Hertan kanssa. Typyt leikkivät pihalla jo täyttä päätä tänään, koti-ikävästä ei tietoakaan! Hertta toivoo, että Hulda tulisi kyläilemään mahdollisimman usein! Onneksi Hulda asuu vain 10 kilometrin päässä, joten se toive lienee toteutuu.

Neitien riehukuvat ilmestyvät blogiin, jahka saan ne kamerasta ulos. Mutta tässä sitä ennen Huldan söpöilyä:

Kepit takkuaa

Eiliset agilitytreenit pitivät sisällään ratatreeniä. Nyt kun Hertalla näyttäisi taas sujuvan putki, tökkää meno kepeillä. Hertta ei osaa hakea keppien aloituspaikkaa ja meno herpaantuu aina loppuvaiheessa. Pitää ottaa nyt intensiivisesti verkkokeppejä, jotta neiti pääsisi taas jyvälle... Nyt olisi siis ahkeran keppitreenin paikka!

Juhannuksen vietossa Turussa

Hertta oli viettämässä juhannusta Turussa. Ennen Turun reissua neiti kuitenkin kävi kaunistautumassa Malmilla, jossa Miisu taikoi metsäläisestä taas missin.

Hertan juhannuksen viettoon kuului grillistin apulaisena sekä siskon naapurissa asuvan poliisisedän pallotyttönä toimiminen. Poliisilla oli sen verran ruutia käsivarressa että pallot lensivät vähintään tuplasti pidemmälle kuin emäntä ikinä ne sinkoaa, joten Hertta sai nelistää niiden perään sen minkä tassuistaan pääsi! Hertan mielestä oli viikonloppu oli luksusta muutenkin, sillä grilli kuumeni kerran päivässä ja sai aina jotain herkkuja nauttia. Oli se kyläily tosin sen verran rankkaa, että nyt kotosalla uni maistuu...

Hertta syreenien varjossa



Jos nappaan tästä yhden letun, ei kai kukaan nää...

Pihatreenit

Tämän illan agilitytreenit oli peruttu sairastapausten vuoksi, joten tyydyimme Hertan kanssa omatoimisiin pihatreeneihin. Harjoiteltiin jälleen erilaisia lähestymisiä putkeen.

Hieno juttu on, että Lägin treenit jatkuvat läpi kesän ilman taukoja ja heti elokuun lopussa siirrytään halliin pakoon syyssateita.

Nelli Nuudelipää yökylään

Hertan käppänäkaveri Matinkylästä tuli taas viikonlopuksi meille hoitoon. Viikonlopun ohjelmassa siis palloilua, kepin heittoa ja yleistä häröilyä.

Kontaktien vahvistamista

Tämän viikon agilitytreenit olivat tehokkaat. Rakennettiin 3 eri rataosiota, joissa kaikissa oli tarkoitus keskittyä tiettyyn osa-alueeseen.

Ensimmäisellä hiottiin kontakteja, toisella keskityttiin koirakosta riippuen joko kepeille tuloon esteeltä tai niinkuin meidän tapauksessa, putkeen menoa. Viimeisellä pisteellä oli suorassa linjassa aitoja ja rengas eli harjoiteltiin eteen-käskyä. Ja kun paikalla oli neljä koirakkoa ja kaksi ohjaajaa, saatiin paljon treeniä ja vinkkejä.

Vauhdikkaan Hertan kanssa pitänee jatkossa ottaa kontaktit hieman entistä tarkemmin, ettei pian käy niin että neiti alkaa leiskauttaa kontaktipinnat loikkaamalla yli...

Lintsarit, mutta hyvällä syyllä

Jätettiin tänään suosiolla agilitytreenit väliin. Mittari näytti varjossakin +22 ja Hertta oli heti kieli maata hipoen kun oli hetkenkään paahteessa.

Huh hellettä...

Hertta vietti hikoiluttavan viikonlopun Turussa siskoni luona. Hertan ohjelmaan kuului grillailua ja vetelehtimistä auringossa (me turkittomat) tai puiden varjossa (tuo karvapää). Lauantai oli reissun väsyttävin päivä kun olimme vieraina grillijuhlissa, joissa oli lapsivieraita. Hertalla olisi riittänyt leikittäjiä, mutta helteen vuoksi neidin kunto loppui kesken. Sunnuntaina maistui uni pitkin päivää.

Kaupoissa kierrellessä käsiin tarttui reilun 1,5 metrin mittainen lasten ryömintäputki. Siitäpä tehdään Hertalle kotipihalle agilityputki kotiharjoituksia varten!

Puudelista putkihullu

Eilen oli tokat Lägin treenit ja vuorossa oli pidempi rataharjoitus. Meillä tökki taas putki; Hertta jäi tahimaan putken suulle tyyliin "mennäkkö vai eikö mennä". Kouluttaja totesi ettei koirasi taida olla putkihullu. Nyt pitäisi siis tehdä puudelista putkihullu pallohulluuden lisäksi. Pallon avulla sitä jo yritettiinkin eli heiluteltiin putken toisessa päässä palloa ja johan sitä vauhtiakin alkoi löytyä. Muilta osin ihan onnistuneet treenit, paitsi keppejä oli välillä treenattava ohjauskujin kun kiinnostus suorittaa kepit loppuun lopahti useimmiten.

Pitänee kiertää lelukaupat ja koittaa bongata tunneli tuohon pihaan ja kaivaa se putkihulluus esiin. Sittenhän sitä hulluutta ja virtaa löytyy liki joka asiaan... ;o)

Sunnuntaiharjoituksia

Päätettiin Hertan kanssa lähteä sunnuntain ratoksi Lohjan kentälle treenaamaan, olihan niin kaunis päiväkin. Ohjelmassa oli harjoitella sylikäännöstä. Kentällä oli muutama pariskunta rakentamassa rataa, mutta liikenihän sieltä meillekin esteitä. Ei siitä käännöksestä vieläkään saatu sulavaa, vika lienee ohjaajan vähemmän sulavassa liikehdinnässä... Tehtiin myös keppejä ja haettiin toistoa keinuun.

Opettavaista oli seurata sivusta kokeneempien rataharjoittelua. Parin viikon päästä on pesti kisoissa, toivottavasti pääsen ratahenkilöksi niin tulee nähtyä paljon erilaisia suoritustapoja!

Ekat Lägin treenit

Pääsimme Hertan kanssa viime kuussa lohjalaisen Länsi-Uudenmaan Agilityharrastajat Ry:n (Lägin) jäseniksi ja onnistuimme saamaan myös paikan treeniryhmään. Koska treenit ova maanantaisin, toko joudutaan jättämään toistaiseksi katkolle. Herttaa tämä ei varmaankaan harmita, agility on neidin mielestä se hauskin juttu!

Maanantaina oli siis ekat treenit juoksujen jälkeen ja toivomisen varaa jäi. Päivän teema oli sylikäännös ja se tuotti vaikeuksia. Ensinnäkin sitä ei ole aiemmin paljoakaan hinkattu ja toisekseen käännös on tehtävä päinvastoin kun tokossa ollaan veivattu... Tiedän siis mitä harjoitellaan tällä viikolla kotosalla.

Treeniryhmä on ihanan pieni, vain 5 koirakkoa. Normaalitilanteessa meillä on myös kaksi kouluttajaa. Tällä kertaa molemmat olivat estyneet tulemasta paikalle, joten meillä oli tuuraaja kouluttajana. Mutta treeniä saa pienessä porukassa paljon ja ehditään paneutumaan erilaisiin ongelmakohtiin. Ja kenttä on iso, joten on paljon tilaa treenata itsenäisesti vuoroaan odotellessa.

Nelli-neiti kylässä

Hertalla oli hauska viikonloppu kun kääpiövillakoira Nelli tuli hoitoon koko viikonlopuksi. Ihan päättömäksi riehunnaksi ei meno yltynyt, koska Nelli on melko rauhallinen ja jonkin verran arasteleekin Hertan rajuja leikkejä. Typsyjen lempipuuhaa oli pallon heittely pihalla, Nelli jopa uskalsi hetkellisesti taistella pallosta vierailun loppuvaiheessa eikä aina antanut Hertalle luovutusvoittoa... Hertasta näki selvästi että nautti kaverin seurasta!

Kanankakkaa turkkiin nakkaa

Hertta käväisi Malmilla trimmissä perjantaina ja taas siitä peikkotytöstä saatiin loihdittua fiini puudeli. Vaikka paikalla oli 7 huippusuloista pentua, Herttaa ei moiset oikein jaksanut kiinnostaa. Pennut kyllä ihmettelivät Hertta-tätiä joka häsläsi ja sähelsi pentuaitauksen vieressä.

Hertta oli tänään puutarhahommissa ja ihastui ikihyviksi kanankakkasäkkiin. Vaikka pussi oli tiukasti kiinni, siitä erittyi huumaavia tuoksuja ja sitä vasten sitten piti itseään keihnätä... Kyllähän sillä pitää yrittää pesun jälkeisiä tuoksuja peitellä, sillä kyllähän kanankakan haju on parempi kuin shampoon, tuumaa Hertta.

Riitaa metsän valtiuudesta

Hertta oli toissapäivänä kävelyllä lähimetsässä ja häiritsi tulollaan polulla puuhaillutta oravaa. Orava kiipesi kiireenvilkkaa lähipuuhun ja Hertta jäi puun alle ihmettelemään mihin orava katosi. Orava säksätti puussa aikansa, lopulta kiivastui ja nakkasi puoliksi syödyllä kävyllä Herttaa päähään. Herttaa tämä kummastutti kovasti kun ei osannut yhdistää kopsahdusta ja oravaa yhteen... Olisipa ollut videokamera mukana!

Leikkimieliset möllikisat

Eilen lauantaina oli kasvattajan järjestämän agilityn jatkokurssin päättäjäiset ja ohjelmassa möllikisat. Rata piti sisällään aitoja, 4 eri kertaa putkeen menoa, a:n, muurin ja puomin, kaikenkaikkiaan 16 esteen rata. Hertta oli lopputuloksissa medien kakkonen. Hertta sai aikaan kaikkein nopeimman ajan, noin 20 s alle ihanneajan, mutta muurilla sattui harmillinen pudotus.

Hauskaa oli ja tästä oltaisiin varmasti lähiviikkoina jatkettu seurojen möllikisoihin, mutta neidille pukkasikin tähän väliin juoksut. Eli möllikisat ja ensi viikolla alkavat Ertin treenit jäävät nyt kolmeksi viikoksi väliin. Luova tauko pitänee käyttää tokon veivaamiseen ettei heti olla uudessa ryhmässä muiden hidasteena.

Luminen yllätys

Lauantaiaamuna Herttaa odotti iloinen yllätys. Yöllä oli satanut useita senttejä lunta ja Hertta pääsi vielä kerran peuhaamaan lumessa! Onneksi lumi kuitenkin suli päivän mittaan, koska muuten olisi illan agilitytreenit jääneet väliin sillä kesärenkailla en olisi jäisille teille lähtenyt urheilemaan.

Ennen treenejä käytiin moikkaamassa Katjaa ja Katjan nahkacollieita Hjallista ja Vappua. Hertta sai hyvää alkulämmittelyä kun oli Hjalliksen jahdattavana. Treeneissä tehtiin möllikisarataa ja odotusajalla treenattiin keppejä. Rata meni aikasta hyvin, mitä nyt pieniä epäröintejä putken suulla ja käännökset voisi ottaa vähän tiukemmin, mutta kaiken kaikkiaan saa olla tyytyväinen! Ensi kerralla on kurssin päättäjäiset ja leikkimielinen möllikisa. Saa nähdä miten meidän siinä käy.

Keppihullu

Herttaan on iskenyt uusi kevätvillitys. Villityksen aihe on kepit. Hertta aloitti keppien keräilyharrastuksen ihan normikepeillä, mutta nälkä kasvaa syödessä... Nyt joka aamu lehden hakureissulla neiti painuu parkkipaikan puskiin ja kaivaa sieltä puskien karsintatöistä jääneitä piiiiitkiä oksia. Tämän aamun oksa oli liioittelematta liki 1,5 metriä. Ja niin vaan neiti hakee oksasta sen hyvän keskikohdan ja menoks... Ongelmaksi on nyt vain muodostuneet liian kapeat oviaukot, mutta se on sitten toinen juttu...

Uusi blogi

Hertan päiväkirja on täten siirtynyt blogger.com:n ihmeelliseen maailmaan, kun kyllästyin edellisen kotisivujen tuottajan jatkuviin ongelmiin. Uudet sivut on siis tehty, ne ovat toiminnassa eivätkä sisällä blogia vaan sieltä on linkitys tänne.

Hertta vietti pääsiäisen Kirkkonummen Hilassa mökkeilyn merkeissä. Mökiltä oli tarttunut mukaan myös kevään ensimmäinen punkki... Pitänee lykätä taas myrkyt niskaan, jotta ei taudit pääse iskemään.

Ertin treenit jatkuvat taas pienen tauon jälkeen ensi viikolla. Treenipaikat pysyivät onneksi samoina, agilityä Masalassa ja tokoilua Nupurissa. Nyt alkuviikolla pitäisi ilmoittautua ryhmään ja samalla molempiin miettiä missä tasolla nyt mennään ja mitkä ovat tulevaisuuden tavoitteet. Agilityssä ehkä uskaltaisin laittaa möllitason, koska ei me ihan aloittelijoita enää olla. Mutta tokossa taasen... Treenit menee niin vaihtelevalla menestyksellä että siinä ei voisi kuvitellakaan menevänsä möllikisoihin, kun taas agilityssä ne ovat pakostakin edessä jonkin ajan kuluttua jos edetä aiotaan... Eli josko laittaisi että möllejä agilityssä ja aloittelijoita tokossa.