Huldan ensimmäinen joulu

Tämä joulu olikin erilainen kuin ennen, paljon muuttunut entisestä. Ensinnäkin tämä oli ensimmäinen joulu Kirkkonummella, toisekseen Hertta on edelleen emoilemassa Malmilla ja loisti poissaolollaan eikä 15 edellistä joulua tonttuillut joulukääpiö Hemmokaan ollut enää lahjakasassa möyrimässä. Onneksi Hemmon ja Hertan jättämää aukkoa oli paikkamassa uusi joulukääpiö, nimittäin Hulda! Hertta ei koskaan ole perustanut lahjojen avaamisesta, mutta Hulda oli heti kuin vanha tekijä vaikka lahjamestari Hemmo ei ollutkaan enää opettamassa tekniikoita eteenpäin tuleville sukupolville. Hemmo olisi varmasti ollut mielissään, jos olisi saanut peuhata lahjojen parissa Huldan kanssa. Onkohan se noiden kääpiöiden perimässä vai mitä...?

Piparit ovat namia!


Mites se muovikuusi oikein kootaankaan...?


Baby's first christmas koriste kuuseen!


Mitä herkkua paketissa oikein on?


Hulda lempilahjan eli piilotusmaton kimpussa

Huldan eka ponnari

Reilu viikko edellisestä Huldan kylpyhetkestä ja päätin että pestään taas, niin tottuu sekä koira että trimmaaja nopeammin kuvioihin. Menikin mielestäni paljon paremmin, tosin tassut jäi ajanpuutteen vuoksi ajamatta. Täytyy taklata ne joku päivä vaikka niin että apuri saa pitää puudelista kiinni... Hulda sai kauneudenhoitohetken päättymisen kunniaksi ihka ekan ponnarin päähänsä! Kyllä tuli sievä typy!

Hulda koekaniinina

Hulda-parka joutui tänään koekaniiniksi, kun otin neidin kylpykäsittelyyn. Pesu, kuonon ajelu ja föönaus meni kohtuullisesti, mutta miten ne pienet kääpiötassut on niin hankala konettaa...? Juu ja se turkin leikkauskin oli sellaista napsimista... Kyllä siitä pieni leijonanalku on nähtävissä mutta...

Uutta aitaa kehiin

Eilen paloi hihat. Hertta oli taasen livistänyt naapuriin, jossa oli kierinyt kakassa. Oletettavasti Huldan kakassa, joka siis myös on ollut karkulaisreissuissa mukana. Hertta joutui siis pesulle ja tänään heti kauppojen auettua, menin ostamaan korkeampaa raja-aitaa puskien eteen.

5 minuuttia aidan asennuksen jälkeen Hertta ponkaisi senkin yli. Ei varmaankaan olisi hypännyt ellei olisi lähtenyt mun perään tunkiolle, mutta on siis nähty että yli pääsee edelleen jos oikein kova polte on... Yksi kohta on kinkkinen, sillä siihen saa hyvän vauhdin ja siinä ei ole puskat pahasti edessä. Pitää korottaa aitaa siitä kohdin niin, ettei siitä minkään sortin agilitypuudeli pomppaa yli!

Mitä iso edellä, sitä pieni perässä...

Hertta on äkännyt pihalla aukon naapurin ja meidän väliaidassa. Ja kun silmä välttää, livahtaa sitä kautta toisten pihoille. Tämän lisäksi on keksinyt että kaivaminen on kivaa ja jos ei siis ole karannut naapuriin, kaivaa kaameita kuoppia istutusten juureen. Ja koska Hulda on ollut paljon meillä tällä viikolla, myös se on oppinut Hertalta nämä samaiset kujeet... Voisi ehkä opettaa pienelle muutakin kuin pahoja tapoja...

Käytiin tänään myös agikentällä. Ei muita treenaajia, joten saatiin vapaasti rakennella rataa ja harjoitella harkoista kaivelemaan jääneitä kohtia.

Keppitreenit

Käytiin Hertan kanssa itsenäisesti treenailemassa kentällä keppejä ja kontakteja. Kepit alkoivat session loppuvaiheessa taas sujua, varsinkin kun tajusin alkaa palkata oikean suorituksen pallolla. Johan neiti alkoi suorittamaan kepit loppuun asti. Pallohullu iski jälleen.

Taru ja Hulda lähtivät mukaan ja saatiinkin otettua muutamia kuvia harjoitusten lomassa. Pikku-Hulda seurasi innokkaasti Hertan menoa ylhäällä puomilla.

Hertan ja Huldan hulinointia

Hulda tuli taloon!

Käytiin maanantaina hakemassa siskolle Turkkusesta Voyeror's kennelin kasvatti, kääpiövillatyttönen Hulda. Hulda on selkeästi samoilla aaltopituuksilla heti alkuun Hertan kanssa. Typyt leikkivät pihalla jo täyttä päätä tänään, koti-ikävästä ei tietoakaan! Hertta toivoo, että Hulda tulisi kyläilemään mahdollisimman usein! Onneksi Hulda asuu vain 10 kilometrin päässä, joten se toive lienee toteutuu.

Neitien riehukuvat ilmestyvät blogiin, jahka saan ne kamerasta ulos. Mutta tässä sitä ennen Huldan söpöilyä: