Saunalle uusi ilme

Hiljaiselo päättyy! Lueskelin tuossa vanhoja postauksia ja totesin, kuinka hauska on lukea mitä kaikkea koirien, talon ja pihan kanssa on tullut puuhailtua. Pakkohan näitä postauksia on tehdä, jotta jää paremmin muistiin. :)

Niin kauan kun ollaan tässä talossa asuttu, pieni, persoonaton saunamme on ollut listalla asioista, joihin pitää tehdä muutos. Muutoksen aika on nyt! Sauna tehokuurataan ja sitten se saa silauksen saunavahaa pintoihinsa! Viime kesänä hankittu Kirami kylpytynnyri on harmaa ja myös saunasta tulee luultavasti harmaansävyinen. Luulin että sävykin on jo valittu,  mutta Taru oli tänään bongannut K-Raudasta jonkun helmiäistä sisältävän vahan, joten saa nähdä tuleeko saunan seinät yhdellä sävyllä ja lauteet toisella... Mutta ensin pesulle!

Odotetut viikonloppuvieraat

Ihan parhaan syntymäpäivälahjan sain synttäreitäni seuraavana aamuna, kun sain hakea lauantaina Helmin ja pennun Malmilta viikonlopuksi kotiin hoitoon. Malmin väki sai samalla keskittyä täysillä sunnuntaisen Kaivarin näyttelyn trimmeihin ja muihin ennakkovalmisteluihin.

Olin käynyt Malmilla viimeksi maanantaina ja pentu oli kasvanut viidessä päivässä aivan valtavasti! En ollut uskoa sitä eroa. Pikkupojasta oli tullut jo iso poika! Silmätkin olivat jo avautuneet!

Hertta pääsi mukaan Helmiä ja pentua hakemaan, mutta pentu ei kiinnostanut mummoa lainkaan. Sama jatkui kotonakin. Hertta on varmaan sitä mieltä, että Helmi hoitakoon pentunsa, hän ei siihen hommaan enää sotkeudu. ;o) Kääpiöt olivat kiinnostuineita pennusta, Hulda varsinkin. Martta oli helppo harhauttaa muualle esim. palloilemaan, mutta Hulda oli pidettävä käskyn alla tai portin takana, muuten olisi tullut Helmin mielestä jo liian lähelle.

Sää suosi koko viikonlopun ja pentu pääsi hieman terassillekin loppukesän auringosta nauttimaan.

Helmin ulkoillessa kokeiltiin saada mummo yhteiskuvaan pennun kanssa. Herttaa epäilytti koko hanke ja kyllähän se lopputuloksessakin näkyy. :o)

Sunnuntai-iltana, hiukan ennen kuin Mirjam tuli Helmiä ja pentua hakemaan, satuin videoimaan 2,5 viikkoisen pojan ehkäpä ihka ensimmäisen peuhaamishetken emon kanssa.

 

It's a boy!

Helmi aloitti jo hieman läähätellä tiistaina 6.8. puolilta päivin ja illalla läähättely oli jo jatkuvaa. Pienen puhelinneuvottelun jälkeen päätimme, että ollaan kotona vielä yön yli ja aamulla suuntasimmekin sitten kohti Malmia. Keskiviikkona 7.8. illansuussa klo 18.54 pitkä odotus päättyi ja Helmin pikku poika näki päivänvalon! Pentu painoi syntyessään 238 gr.

Helmi alkoi heti tarmokkaasti hoitaa ainokaistaan. Jopa niin ahkerasti, että pentua ei meinattu saada kuivattua kun Helmi aina nuoli sen taas märäksi. :o)


Seuraava viisiitti ylpeän äidin luo tapahtui perjantaina, jolloin pentu oli kahden vuorokauden ikäinen. Maito oli tehnyt kauppansa ja paino oli noussut hienosti!

Tasan viikon ikäisenä pojalla oli painoa jo yli 700 gr! Pentu oli kasvanut hurjasti viime näkemältä! Itse suloisuus! Helmi malttoi jo käydä hieman kävelyllä lähipuistossa, mutta sitten taas äkkiä takaisin pentua katsomaan. Jännä nähdä, kuinka meidän oma neiti elohopea muuntautui äitiyden myötä pentuun keskittyväksi emoksi. Helmi tosin on kuin Herttakin; hoitaa pennun hyvin, mutta sen enempää stressaamatta asiasta. Muut koirat ovat tervetulleita samaan tilaan, kunhan ymmärtävät pitää riittävän välimatkan pentulaatikkoon.

Helmistä tulee emo

Helmi aloitti kauan odotetun juoksun toukokuun 18. päivä ja kuun vaihteessa käytiin Turussa sulhasta moikkaamassa. Sulhanen on punainen keskikokoinen villakoirapoika Dragonflame's Golden Eye, tuttavallisemmin Rico. Vaan eipä sulholla ja Helmillä vielä synkannut ollenkaan. Helmin juoksu ei ollut edennyt ihan sitä tahtia, mitä olimme laskeskelleet. Onneksi on ihmeellinen tiede ja Helmiltä otettin perjantaina 31.5. progetestit. Oli jo juoksujen 14. päivä, mutta progearvo oli vasta 0,6 - lähes samaa tasoa kun nartulla, jolla ei edes juoksua ole. Oltiin siis auttamattomasti liian ajoissa liikkeellä ja jäimme suosiolla odottamaan seuraavaa viikkoa.

Keskiviikkona 5.6. suuntasimme taas kohti Turkua ja tällä kertaa astutus onnistui oikein mallikkaasti! Käytiin vielä varuilta progetestissä ja testin tulos 6,7 osoitti sekin, että oikeaan aikaan ollaan liikkeellä. Mirjam vei Helmin vielä perjantaina treffeille Ricon luo ja sitten jäätiinkin jännittyneenä odottamaan mahdollisia merkkejä tiineydestä.

Ja kyllähän niitä merkkejä tuli! Hyvissä ajoin ennenkuin mitään fyysisiä merkkejä edes oli havaittavissa. Teen Helmillekin tuonne "Pentusia"-osioon oman tiineyskalenterin tarkkoine oireineen ja mittoineen. Mutta hellyydenkipeys, aamuiset ruokahaluttomuudet ja epätavallinen rauhallisuus olivat selkeimmät viestit kotiväelle, että jälkikasvua on tosiaan tulossa.

Tätä kirjoittaessani tiineysviikkoja on takana jo viisi. Painoa on Helmille tullut lisää 1,1 kiloa ja vyötärölle lisää senttejä 4. Hertalla vastaavat luvut olivat aikanaan 1,1 kg ja 5 cm. Eli hyvin samoissa luvuissa mennään.

Nyt sitten jännätään montako pentua sieltä elokuun alkupuolella oikein putkahtaa!

Tässä Helmi juhannusaattona. Helmi toivoi näkevänsä juhannusyönä unessa pentujen lukumäärän. Jos näki, ei ole meille kertonut. :o)

Keväisiä töitä

Kun tila mullalle ja soralle saatiin raivattua ryhdyttiin sunnuntaina perkaamaan ojanpiennarta ja tämän viikonlopun jälkeen jopa kynnet olivat kipeät.. Tiesi tehneensä töitä ja paljon.

Sormet syhysi myös kasvimaan kaivamiseen ja hieman on kelit tuosta muuttuneet, enää ei tarvita pipoa :)

Pihan raivausta..

Viime viikonloppuna iskettiin energiat raivaustöihin. 10 tuntia paiskittiin hommia ja saatiin uusia, siistimpiä pinoja aikaan. Nyt on sitten kokkotarpeita niin juhannukseen kuin muinaistulien yöhön. Takkaankin niitä riittäisi, kunhan vaan saadaan sekin projekti etenemään joskus... Lisäksi huomattiin suuren tontin haittapuolena se, että kaikkea sai raahata niin pitkiä matkoja. Tyhjä tila ei ole enää tyhjä. Se sai täytteeksi sorakuorman ja ensi viikolla tulee multaa!

Askartelua

Lumet häipyivät viimein, joten saatiin kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Terassin reunus on aiheuttanut meille kaikille harmia, kun hupeloiden suurinta huvia on ollut tunkea tarkoituksella tai epähuomiossa palloja sinne alle. Muutenkaan reunus ei ole ollut mitenkään kovin kaunis, joten kun tuota puutavaraa nurkissa pyörii, niin ryhdyin muutama viikko sitten jatkamaan edellisen rakentajan työn loppuun. Rautakaupassakin sai poiketa vain kolmesti, joka alkaa olemaan tuttua mun projekteissa, kun ei tunnu kerralla tulevan oikeanlaisia välineitä puuhiin.

Pientä hienosäätöä täytyy vielä tehdä myöhemmin, kun tajusin, että kun yläreunaan lisää vielä yhden laudan, niin siitä tulee siistimpi. Lautojen alkuperäinen jako ei sitten enää tietenkään toimi... Teen sitten tämän projektin kahdesti..