Helmi tuli taloon!

Käytiin perjantaina hakemassa koko porukalla Helmi kotiin! Dali oli kotiutunut jo edellisenä päivänä ja Hipsu lähti samoihin aikoihin kun minä Malmille ilmestyin. Hertta tuli tervehtimään jäljelle jääneitä pentusia muun poppoon mukana ja paluu sujui emolta ilman draamaa. Helmi lähti reippain mielin mukaan mutta ensimmäinen yö meni aika lyhyin unijaksoin. Hertta kun ei viitsinyt pennun kanssa nukkua lattiatasossa vaan kölli sängyssä. Ikävähän pennulla tuli seuraa...

Ensimmäinen viikko on sujunut vauhdikkaasti; Helmi ehti kahdesti karata avoimeen portaikkoon pentuportin läpi. Nyt se on tilkitty ja helmivarma. Neiti on hienosti oppinut portaiden nousun Mirjamin opissa, viipeltää portaat ylös lähes yhtä vauhdilla kuin Hertta ja Hulda. Ei jää maisemia ihailemaan tai korkeutta kauhistelemaan vaan suoraan ylös vaan! Pepun takana nousua turvaava ihminen saa ihan tosissaan kavuta reippaasti, jos meinaa Helmin perässä pysyä!

Hulda on käydessään pistänyt vipinää pentuun, se kun ilmeisesti yrittää varmistaa paikkaansa laumassa. Hulda ei ole agressiivinen, mutta jatkuvasti pennun kimpussa ja ahdistelemassa sitä. Vaikka Hulda on yleensä aloitteentekijä, ei Helmi jää pahasti kakkoseksi vaan kiusaa Huldaa sen kun kerkeää. Vähän turhan vauhdikkaaksi meno yltyy kun pennun "höykytykseen" liittyy emokin ja silloin on välillä puhallettava peli poikki. Kaksi isompaa vastaan pentu kun näyttää niiiiin epäreilulta!

Mutta leikki maistuu, sekä sisällä että ulkonakin (silloin kuin on ollut vähän lauhempaa)! Olen lapioinut pihalle radan (isohko kahdeksikko), jossa hupelot voivat juosta ja loikkia ympyrää ja siksakkia niin paljon kun sielu sietää.

Pikku siili


Emo näyttää mallia miten riehutaan!


Leikitäänkö?


Hepuli iski!


Vetoleikkejä

Tokat treenit tauon jälkeen

Illan treenien aiheena oli välistä vedot ja ohjaaminen selkä menosuuntaan. Ei sitten mennyt ihan niinkuin piti, täytyy alkaa treenaamaan itse takaperin juoksua... Harkattiin itsenäisesti toisella puolen hallia putkea ja erilaisia ohjauskuvioita minien matalimmilla esteillä. Treenien loppuakohden Hertan keskittyminen herpaantui ja viimeistään se joutui hakoteille Hertan löydettyä nakinpalan kesken radan suorituksen. Emolla kun on edelleen aika pohjaton ruokahalu imetyksen jälkeen...

Emon kotiinpaluu

Hertta palasi kotiin keskiviikkona, mutta Malmilta mentiinkin ensin käymään agilitytreeneissä. Joulutauon jälkeen oli heti Mian valmennuskerta ja mentiinkin treeneihin nimenomaan hakemaan vinkkejä mitä juuri pennuista vieroitetun typyn kanssa uskaltaa ja voi tehdä ja millä aikataululla. Tehtiin oikein kevyet treenit, ylipäänsä haettiin Hertan kanssa kontaktia ja yhteistyötä leikin varjolla, sen verran pitkään oltiin erossa. Pari pientä pätkää tehtiin ohjausharjoituksia myös radalla mm. putkea mutta aidoistakin otettiin rimat pois.

Kun kotiin päästiin, ensimmäinen suunta oli ruokakupille. Syötyään Hertan piti katsastaa asunto. Ehkä pentujaan etsi, sillä yläkerran kiertämisen jälkeen pääsi uikutus. Ensimmäiset päivät Hertta oli melko vaisu, tiedä sitten johtuiko väsymyksestä vai ikävöikö pentujaan. Perjantai-illasta alkaen vanha Hertta alkoi tulla ensiin ja nyt sunnuntaina mimmi on jo oma iloinen itsensä!

Agilityainesta!

Pennut olivat harjoitelleet agilityn alkeita Mirjamin kanssa pienen puomin avulla. Pojat olivat enemmänkin keskittyneet yleiseen häröilyyn ja puomin jyrsintään, mutta Helmi oli ensimmäisenä rohkaistunut puomilla taiteilemaan. Loppiaisena mentiin koko poppoo Hulda mukaan lukien kyläilemään ja pennut näyttivät oppimiaan taitoja innolla!

Pennut kasvavat silmissä

Joulun jälkeen käytiin katsomassa pentuja sekä sunnuntaina tapaninpäivän jälkeen että uuden vuoden aatonaattona. Ja ne tuntuvat kasvavan ihan silmissä! Sunnuntaina tuntui jo pienet hampaanalut kun suosituin tervehtimismuoto näytti olevan "sormi suuhun ja yritä nakertaa". Jälkimmäisellä reissulla mukana oli myös suuri koirafani Ellen, joka ei koskaan ollut nähnyt noin pieniä pentuja.

Helmin ikeniä kutittaa


Ellen ja pennut


Ellen ja Helmi

Huldan ensimmäinen joulu

Tämä joulu olikin erilainen kuin ennen, paljon muuttunut entisestä. Ensinnäkin tämä oli ensimmäinen joulu Kirkkonummella, toisekseen Hertta on edelleen emoilemassa Malmilla ja loisti poissaolollaan eikä 15 edellistä joulua tonttuillut joulukääpiö Hemmokaan ollut enää lahjakasassa möyrimässä. Onneksi Hemmon ja Hertan jättämää aukkoa oli paikkamassa uusi joulukääpiö, nimittäin Hulda! Hertta ei koskaan ole perustanut lahjojen avaamisesta, mutta Hulda oli heti kuin vanha tekijä vaikka lahjamestari Hemmo ei ollutkaan enää opettamassa tekniikoita eteenpäin tuleville sukupolville. Hemmo olisi varmasti ollut mielissään, jos olisi saanut peuhata lahjojen parissa Huldan kanssa. Onkohan se noiden kääpiöiden perimässä vai mitä...?

Piparit ovat namia!


Mites se muovikuusi oikein kootaankaan...?


Baby's first christmas koriste kuuseen!


Mitä herkkua paketissa oikein on?


Hulda lempilahjan eli piilotusmaton kimpussa

Viikossa tapahtuu paljon...

Tänään pennut täyttävät jo 3 viikkoa! Kävin taas eilen Malmilla ja edellisestä vierailusta oli ehtinyt kulua liki viikko. Pennut olivat sillä aikaa kasvaneet ihan valtavasti ja kaikilla oli jo silmätkin auki! Herkules on edelleen suurin ja painoa oli lauantaina sellaiset 1020 gr. Pikku Hipsu oli kirinyt kilokerhoon, painoa tasan 1000gr. Helmi on joukon keskimmäinen reilulla 900 gr:lla, Hippo (reilu 800 gr) ja Hemuli (reilu 700 gr) taasen ovat pentueen pienimmät tällä hetkellä.

Hertta oli eilen hieman liikekannalla eikä pentujenhoito ollut proriteetilla yksi. Yläkerran leivontaprojekti kiinnosti aina nälkäistä imettävää emoa pentuja ja omistajan seuraa enemmän. Maitobaari oli auki vain hetkittäin, joten pennut saivat hieman tehdä töitä maitonsa eteen.


Viisikko päiväunilla


Herkules tai Hippo toikkaroi


Helmi


Äiti ja tytär


Hemuli (vasemmalla) ja Hipsu