Kevyet treenit

Hertta kävi keskiviikkona pyörähtämässä valmennusryhmän treeneissä kun juoksu oli ohitse eikä mahdollisen tiineyden kriittiset päivät vielä päällä. Keskiviikko oli ensimmäinen kerta kun valmentajamme Mia Laamanen oli paikalla ja ajatuksena olikin että saamme Hertan kanssa vinkkejä mitä voimme mammalomalla tehdä ja mihin kiinnittää huomiota.

Yksi mitä voimme mammalomalla treenailla on kontaktien vahvistaminen eli nykyisellään Hertta lähtee konkaktilta liikkeelle minun liikkeestä eikä vapautussanasta vaikkakin "vapaa" sanaa viljelen. Pitänee tehdä vierailu puutavarakauppaan ostamaan levyntynkää, päällystää sitä parilla erivärisellä eteismatolla ja alkaa konktaktia vahvistamaan sen avulla.

Mansikkajogurtin tuoksuinen puudeli

Käytiin tänään siskon kanssa vartavasten keskustassa yhdessä koirantarvikeliikkeessä. Ostoslistalla oli juoksupöksyt sekä Hertalle että Huldalle ja uusi talutin Huldalle. Mukaan tarttui myös pullo Pet Headin Fur Ball suihketta, jonka pitäisi selvittää turkkia ja tehota takkuihin. Tuoksuna tuotteessa on mansikkajogurtti. Tulee aikasta makea koira sen käsittelyn jälkeen...!

Pullat uunissa?

Hertalla oli sutinaa viime viikonloppuna sulhonsa Viton kanssa ja nyt jännityksellä odotetaan tuleeko treffien seurauksena pikkuisia penneleitä marraskuuta valaisemaan...

Sulho on valittu!

Eilen tuli Malmilta tieto, että sulhaskandidaatti oli valittu, kosinta suoritettu ja kosintaan vastattu myönteisesti! Hertan tuleva sulho on FIN MVA, LV MVA, EE MVA Vito of Hannelhill, 6 vuotias keskariuros, joka on ennestään neljän pentueen isä.

Ruotsia agilityradalla

Lainakoiran metsästys tuotti tulosta, sain kun sainkin itselleni treeneihin treenikaverin. Yhteistyötä kokeillaan tanskalais-ruotsalaisen pihakoira (tarupi) Malten kanssa. Malte kisaa medien kolmosissa ja olikin hurjan erilaista ohjata koiraa, joka on estevarma. Pientä ylimääräistä haastetta tuo se, että Maltella on osa käskyistä ruotsiksi, joten vauhdin hurmassa oikeankielisen komennon muistaminen vähän tökki...

Kovasti on meikäläisellä oppimista vielä ohjauksessa, se täytyy todeta... Harjoittelu jatkuu syksyn mittaan. Toivottavasti sitten kun Hertta palaa agilityn pariin mammalomalta, ohjaus olisi jo paremmin hanskassa ja saan keskittyä enemmän meidän yhteistyön hiomiseen.

Pentuja, pentuja, pentuja!

Tänään alkoi Hertan juoksu. Se taas tarkoittaa astutusta ja jos kaikki menee hyvin, pentuja marraskuun lopulla!!! Ei muuta kuin soitto Malmille ja sinne heille mietintämyssyyn sopiva sulhasehdokas... Kuka saa kunnian olla Helmin isukki?! ;o)

Pentukuviot toivat mutkia matkaan tuohon agilityn valmennusryhmäkuvioon, mutta toiveissa on saada lainakoira treeneihin Hertan mammaloman ajaksi.

Saa nähdä miten asiat lutviutuvat, toivottavasti hyvin!

Hertan valitut palat

Eilen oltiin Hertan kanssa Nu-Pu:n epiksissä Saukkolassa. Ilmoitin meidät mölliluokkaan ja maksoin myös uusintaradasta. Rata oli itsessään tosi kiva ja suoraviivainen, siis täysin potentiaalisesti puhtaasti suoritettava. Mutta kun ei. Tuomari totesi puhuttelussa että jos koira ohittaa ensimmäisen esteen, ei saa enää istuttaa koiraa alkuun takaisin. Johon minä mielessäni ihmetellen, että kuka nyt ensimmäisen esteen ohittaisi. No, Herttapa hyvinkin... Eipä ole moista vielä aiemmin tehnyt, repertuaari kasvaa...

Eka hylly ja samantien 20 rv:tä siis ekalta aidalta kun se ohitettiin ja kun kiepautin takaisin lähtöön, hyppäsi sen väärältä puolelta. No, tämän jälkeen ohjelmanumero sisälsi yhden a:lle karkaamisen, pari kertaa tuomaria päin hyppimisen ja loppusuoran esteen ohittamisen. Ainakin.

Uusintarataa ei sitten enää arvosteltu, mutta kellotettiin. Se meni yli puolen välin puhtaasti ja vauhdikkaasti, sitten Hertan piti kiertää yksi mutkassa ollut putki metsän puolelta ja edelleen loppusuora tökki... Mutta toisaalta, paljon toiveita herättävä ekan radan sähläyksen jälkeen...

Vauhtia ja osaamista löytyy, mutta kun sen vain saisi kanavoitua oikein... Ehkä vielä opimme...