Puudelit kesälaitumella

Puudelit pääsivät kesäparatiisiin, kun päätettiin loppukeväästä vuokrata kesäksi Virroilta mökki yhdeksi viikoksi. Nyt ollaan oltu täällä kuudetta päivää eivätkä koirat vieläkään ole saaneet tarpeekseen tästä ihanasta pihasta! Mökin nettikuvauksessa oli mainittu, että lähin naapuri 150 metrin päässä, mutta että ollaan vähintään puolen kilometrin päässä lähimmältä asvaltoidulta tieltä, päättyvän tien päässä, kaurapeltojen ympäröimänä ja mökin ympärillä laaja nurmikenttä! Suorastaan puudelitaivas!

Sitten kun tähän lisätään vielä omistajan näkökulma ja faktat, että tässä on noin 20 km:n sisällä sekä Ähtärin Findogsin (käyty jo kahdesti) että VipStoren myymälä (käymättä, mutta ehkä huomenna?), ei voi valittaa omistajakaan. Tai ehkä omistajan lomapakko valittaa, mutta sitä ei kuunnella.

Koirat ovat vetäneet rallia tässä jo liki viikon ja ruokaa uppoaa masuihin sellaista tahtia, että Hertan dieettinappuloiden riittävyyttä ehdittiin jo epäillä. Kotona omalla pihalla on toki ollut kiva kirmailla sielläkin, mutta käytännössähän se on ollut siellä kiihdytystä – jarrutusta – kääntymistä ja kaikki taas uudestaan. Täällä on ollut lääniä posottaa niin kovaa kun kintuista pääsee! Ja kyllähän sitä vauhtia on riittänyt! Vammoilta on tähän mennessä säästytty, eilen tosin joku posautti grillikatosta päin niin että kolahti. Epäilen, että Helmi, sillä raukka joutuu useimmiten painella rallia sokkona kun Martta on päättänyt että kesän look on ”tukka silmillä”-style. Siinä ei Tiinan laittamat ponkut tai pinnit paljoa hyödytä, kun Martta välittömästi laittaa kampauksen uuteen uskoon…

Helmi poikkeaa laumasta siinä, että sillä on suuri tarve haahuilla takapihan marjapensaiden väleissä, ilmeisesti jonkun jyrsijän reittejä haistellen. Takapihalla on liki viitisenkymmentä marjapensasta, joten yhden keskikokoisen villakoiran paikallistaminen siitä labyrintistä on melko haastavaa. Kun nenä vie typyä, se ei silloin näe eikä kuule mitään. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, ettei Helmi kotona ole ollut yhtään hajujen perään. Olisiko niin, että kun ei ole visuaalisia ärsykkeitä (autot, ihmiset yms), hajut vievät mennessään…? Ei ole tyttö tullut emoonsa ei. Hertta kun ei omille tielleen lähde ikinä ja tulee aina kun kutsutaan.

(Tämä muuten oli sadas blogitekstini. Vaikka aktiivisuus ajoittain hakusessa, on sitä näköjään aika monesti tullut kirjoiteltua!)