Hertta on tiineyden myötä alkanut näkemään mörköjä pimenevinä iltoina vähän joka puolella. No eikös neiti saanut mielikuvilleen vahvistusta kun törmäsimme Hertan ja Huldan kanssa myöhään torstai-iltana heti kotioven ulkopuolella mäyrään. Onneksi oli hyvä ote taluttimesta, muuten olisi voinut tulla joko A) puudeli hyökkää mäyrän kimppuun, B) mäyrä puree puudelia tai C) puudeli jahtaa mäyrää ympäri pihaa -tyyppinen näytös.
Tällä kertaa mäyrä (lue mörkö) kuitenkin oli onneksi parin metrin päässä ovelta ja hetken hurjasti haukkuvaa puudelia (Hertta) hämmästeltyään lähti tallustelemaan pihakäytävää kohti parkkipaikkoja. Mäyrä oli hieman pienempi kuin Hertta mutta suurempi kuin Hulda, joka oli kohtaamisesta aika hämmentynyt. Hulda kun ei älynnyt mörköä pelätä, mutta tajusi sitten Hertan reaktiosta, että nyt on jotain jännää tekeillä.
Nyt sitten haistellaan tarkoin koko piha-alue, kun ulkoillaan ja valppaana pitää olla. Eihän sitä koskaan tiedä milloin mörkö palaa ja hyökkää vielä pahaa-aavistamattoman puudelin kimpppuun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti